Ulkoasianneuvos Ilari Rantakarin elämästä ja elämäntyöstä kootaan kirja. Lähes koko työikänsä Suomea erilaisissa kansainvälisissä tehtävissä edustaneen Rantakarin kirjan kirjoittaa kirjailija Päivi Alasalmi, joka on Rantakarille sukua. Jo 300 sivua on ”valmiina” kertoi Alasalmi Rantakarin kunniaksi järjestetyssä juhlassa Helsingissä viime viikolla. Kirja perustuu Rantakarin ja Alasalmen välisiin lukuisiin keskusteluihin, joissa kirjailija sanoo oppineensa paljon suomalaisuudesta, uskonnoista, diplomatiasta ja kansainvälisyydestä – ihmisyydestä.
Presidentti Tarja Halonen luovutti eläkkeelle jäävälle Ilari Rantakarille Ilkka Taipaleen kokoaman kirjan Sata suomalaista innovaatiota.
Huopalahden kirkossa, joka alun perin rakennettiin suomalaisuuden pirtiksi, on erinomainen akustiikka. Tämä aistikas rakennus sopi erinomaisesti ulkoasianneuvos Ilari Rantakarin viimeisen työpäivän illan juhlapaikaksi. Rantakarin perhe oli koonnut ”taatan” elämän lähes kolmetuntiseksi kavalkadiksi, jossa vuorottelivat huolella mietityt puheenvuorot, vahvat musiikki- ja lauluesitykset sekä puhuttelevat runot. Kaunis ilta nivottiin yhteen Violetta Parran Elämälle kiitos –runolla.
”Ulkotöihin” kylmäkoskelainen Ilari Rantakari lähti ensimmäisen kerran 14-vuotiaana, jolloin mies matkasi maataloustöihin Ahvenmaalle kieltä oppimaan. Myöhemmin kesätöitä tehtiin muun muassa Saksassa ja Islannissa. Opiskeluaika kauppakorkeakoulussa vei kansainvälisen politiikan ja kehitysyhteistyön pariin. Valmistumisen jälkeen 1970-luvulla oli vuorossa johtotehtävät opiskelijajärjestöissä ja kunta-alalla. Vuodesta 1979 Rantakari palveli eduskunnassa valtiontilintarkastajien toimiston ylitilintarkastajana. 1980-luvun alusta Rantakari toimi Kalkustassa Luterilaisen Maailmanliiton Intian osaston johtajana. 1986 Rantakari astui ulkoasianministeriön palvelukseen, mikä vei hänet muun muassa suurlähettilääksi Sambiaan ja Tansaniaan. Ministeriöön Rantakari palasi vuonna 1999 toimien muun muassa globaalia maailmanjärjestystä pohtivan Helsinki-prosessin Suomen suurlähettiläänä.
Ilari Rantakarin tähän asti suurelle yleisölle julkisin tehtävä lienee toimiminen ulkoministerin erityisedustajana Jolon panttivankidraamassa Filippiineillä vuonna 2000. Panttivangit, joukossa kaksi suomalaista, vapautettiin uuvuttavien neuvottelujen tuloksena.
Ilari Rantakarin huikeaa ja nousujohteista uraa on vaikea hahmottaa. Kavalkadin puhujat korostivat sanoja kansainvälinen, luterilainen, sivistynyt, humaani, sovun rakentaja – mies, jolla on aina aikaa. Kotimaassa Rantakari vaikuttaa muun muassa Loviisan Rauhanfoorumissa ja Kylmäkosken kirkon peruskorjausprosessissa. Lapsuudenystävä Heikki Parikka iloitsi Rantakarin kotiseuturakkaudesta. Kirkkain valoisin silmin mies innostuu ja innostaa edelleenkin lähellään olevia. Presidentti Tarja Halonen puolestaan kiitti Rantakaria innostavasta yhteistyöstä ja peräänantamattomasta luonteesta. Presidentti toivotti eläkkeelle jääneen Rantakarin ”tervetulleeksi vapaaehtoisten maailmaparantajien joukkoon.
Viimeisimmät kommentit