Aleksis Kiven Seitsemän veljestä on tänään kansalliskirjallisuutta. Ei mikään helppo teos. Jo kirjan alkutaival oli vaikea, teilasihan August Ahlqvist sen toukokuussa 1870 Finlands Allmänna Tidningenissä niin, että kirja joutui kolmeksi vuodeksi hyllylle. Kiven teksti ei kerta kaikkiaan sopinut tuon ajan kulttuurieliitille.
– Kirja on tarina meistä ihmisistä. Kiven on täytynyt kokea jotakin samanlaista lapsuudessaan tai ystäviensä kanssa. Näitä tyyppejähän tulee vastaan koko ajan, sanoo Juhania näyttelevä Harri Salminen.
Pienet olivat Suomen kulttuuripiirit tuolloin ja pienet ne ovat aina. Kun Ritva Holmberg dramatisoi ja miehensä Kalle ohjasi 1972 veljekset Turun kaupunginteatterin lavalle, kohu oli valmis. Maan eturivin näyttelijät saivat liikkeelle kansanliikkeen katsomaan. Kaj Chydeniuksen musiikki ihastutti ja vihastutti. Rienaako se perkele?
Viimeinen viesti
Minna Kangas ohjaa Ritva Holmbergin dramatisoiman Seitsemän veljestä Toijalan Sataman kesäteatteriin. Kaksoisensi-ilta on 12. ja 13.6. Minna Kangas on saanut hyvin vapaat kädet dramatisointiin, viimeiset ohjeet tuolloin vakavasti sairaalta nyt jo edesmenneeltä teatteritaiteen suurelta naiselta.
– Pakkohan tätä on ollut lyhentää, ehkä vaikein työ urallani.Tämä on paikoitelleen todella itkettävä, paikoitellen sairaan hauska ja hillitön – mitä ihmettä. Minulle on hetki hetkeltä vahvistunut tunne, että tästä tulee enemmän kuin osiensa summa. Tässä on niin paljon eritasoisia ja eri-ikäisiä tekijöitä, jotka koko ajan kasvavat. Ja sen aistii, että he nauttivat tästä, sanoo Minna Kangas.
– Tämä on ihmisenä olemisen tarina. Veljekset oppivat pärjäämään maailmassa, ajatella mikä oli lukutaidon merkitys tuolloin ja on edelleen, hän jatkaa.
Tämä tehdään yhdessä
Jo muutama vierailu harjoituksissa vahvistaa, mitä tuleman pitää. Toukolan kylän tapahtumat tuo näyttämölle liki 50 hengen porukka sanoin, lauluin ja tanssein. Ei mikään helppo juttu. Harjoitukset ovat tehneet heistä ryhmän, näytelmää tehdään yhdessä toinen toistaan tukien.
– Jokainen tuo tähän oman persoonallisen lisänsä. Joka harjoituksen jälkeen olen onnellisempi ja varmempi, hyvä, että tämä tehdään, sanoo Kangas.
Voimalla seitsemän miehen
Juhani (Harri Salminen), Tuomas (Paavo Helenius), Aapo (Jukka Peräkivi), Simeoni (Julius Martikainen), Timo (Jere Hakala), Lauri (Lasse Majuri), Eero (Petteri Loukio).
– Olen vahingossa onnistunut miehityksessä. Tosin sanoin heti heille, että teidän on pidettävä yhteisiä saunailtoja, joissa paikalla en ole edes minä, nauraa ohjaaja.
Otetaan seitsemän suomalaista miestä Aleksis Kiven mukaan. Yksi määrää, toinen pitää mitä lupaa, kolmas käy puhemiehestä, neljäs näkee kännipäissään näkyjä, viidennestä tykkäävät kaikki, kuudes viihtyy itsekseen ja seitsemäs sokaisee älyllään. Tarinan mukaan he tarvitsevat toisiaan ja yksin he eivät ole mitään, ennen kuin kasvavat aikuisiksi.
Antaapa veljesten itsensä kertoa. Toiset puhuvat roolihahmostaan, toiset sen tekemisen vaikeudesta.
– Tekstin mukaan, jalo niin kuin sonnikarja, heittää näytelmän Eero.
– Onhan tässä seitsemän erilaista persoonaa, veljeksinä helvetin erilaisia, mutta yksi nippu kun vaara uhkaa, jatkaa Juhani.
– Hyvin paljon erilainen kuin muut, sanoo Timo.
– Yllättävän vaikeaa tämä on ollut, sanoo Lauri.
– Lauri on ikuinen arvoitus. On niin paljon pois. Jotain se löytää sieltä metsästä, mitä se ei löydä mistään muualta, sanoo Juhani.
– Simeoni on hyvin herkkä elämälle. Hän saa kiinni ääripäistä. Toisaalta herran pelko, toisaalta tietoisuus siitä, että humalan nirvanassa on jotakin parempaa, mutta maallinen lankeaminen kalvaa koko ajan. Sen verran tasapainoton kaveri, että päätyy ilman emäntää, kertoo Simeoni.
– Tuomas puhuu vähän, mutta useimmiten asiaa. Ei hermostu vähästä, mutta sitten kun hermostuu, niin sitten on oksat pois, kertoo Tuomas.
– Eero on hauska hahmo. Hän tietää olevansa viisas, ja jopa pudottaa itseään veljesten tasolle, päästäkseen vähemmällä.
– Aapo on meidän asioiden ajaja. Hänen puoleensa käännytään, kun pitää ihan oikeasti järjestää jotakin. Hän on sutki suustaan ja osaa manipuloida ihmisiä, poliitikko, kertoo Juhani.
Isänsä poikia?
Entäpä veljesten isä, josta Aleksis Kivi kertoo hyvin vähän. Harri Salminen (Juhani) on joutunut perehtymään tähänkin vaikeaan asiaan, vaikkakin Saman versiossa veljesten vanhempia ei juuri ole. Äiti on mukana ja aika rajussa kohtauksessa.
– Kirjassa käsitellään isää tosi vähän. Karhunkaataja, voimakas persoona, ehkä mieltynyt alkoholijuomiin, vaikuttanut varmaan Juhaniin todella paljon, eikä pelkästään hyvässä mielessä, miettii Salminen.
– Kyllä Simeonin turvattomuudentunne jostakin tulee. Äitiään veljekset muistelevat myös lämmöllä, jatkaa Martikainen.
Musiikilla vahva osa
Toijalan Sataman Seitsemän veljestä on musiikkinäytelmä. Kaj Chydeniuksen musiikkia on täydentänyt oivasti Harri Salminen, jonka Aleksis Kiven sanoihin säveltämä Venlan laulu pyörii jo yuotubessa. Tanssien koreografiat on tehnyt nuori juuri koreografiksi valmistuva Jessi Palovaara, jolla myös on rooleja näytelmässä.
– Musiikilla on tässä kertomuksessa vahva osa, samoin tanssilla ja muulla liikunnalla. Jessi on meidän löytö, sanoo ohjaaja Kangas.
Ja ei muuta kuin katsomaan. Tarinan alkuun on vajaa kuukausi.
”Jukolan talo eteläisessä Hämeessä seisoo mäen pohjoisella rinteellä liki Toukolan kylää. …”
Viimeisimmät kommentit