Maan hallitus antoi Eduskunnalle torstaina sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiesityksen. Samalla julkistettiin sosiaali- ja terveysministeriön arviolaskelma kuntien tulevista sote-kustannuksista.
Akaan terveyskeskuksen johtava ylilääkäri Juhani Grönlund kertoi marraskuun valtuustokokouksessa henkilöstöjohtaja Briitta-Liisa Sinivuorelle kokemuksistaan sote-lain valmistelussa. Grönlund jatkaa samoissa tehtävissä puolet työviikostaan maaliskuun 2015 loppuun saakka.
Ministeriön arvion mukaan uusi laki pienentäisi Akaan kaupungin sosiaali- ja terveysmenoja vuosittain 97 euroa per asukas eli noin 1,7 miljoonaa euroa. Nettomenoihin ei ole laskettu lasten päivähoitoa ja toimeentulotukea.
Etelä-Pirkanmaan muissa kunnissa Urjalan sosiaali- ja terveysmenot pienenisivät 150 euroa per asukas eli noin 780 000 euroa vuodessa. Valkeakoskella menot lisääntyisivät 65 euroa per asukas eli noin 1,4 miljoonaa euroa vuodessa.
Koko maahan sujuvat hoitoketjut
Sote-järjestämislailla uudistetaan kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, tuottamista, hallintoa, suunnittelua, rahoitusta ja valvontaa koskevat säännökset. Lain avulla luodaan uudenlainen palvelurakenne julkiselle sosiaali- ja terveydenhuollolle.
Nykyisin noin 200 erilaista kunnallista organisaatiota ovat järjestämisvastuussa sote-palveluista ja myös tuottavat niitä. Uusi palvelurakenne perustuu siihen, että sosiaali- ja terveysalueita on viisi, ja ne järjestävät kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Tuottamisvastuussa olevat kuntayhtymät taas tuottavat palvelut ihmisille. Sote-alueilla voi olla yhteensä enintään 19 tuottamisvastuussa olevaa kuntayhtymää. Ne voivat halutessaan myös ostaa palveluja yksityisiltä yrityksiltä ja järjestöiltä.
Sote-uudistuksen tavoitteena on turvata yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut koko maassa. Sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluja halutaan vahvistaa ja luoda sujuvat palvelu- ja hoitoketjut.
Uudistuksen tullessa voimaan sosiaali- ja terveysalueisiin kuuluvat kunnat määrätään lailla. Uusien sote-alueiden on tarkoitus aloittaa toimintansa vuoden 2016 alussa ja palvelujen tuottamisesta vastaavien kuntayhtymien vuoden 2017 alussa.
Ikä ja sairaudet painavat maksuissa
Nykyisin kunnat päättävät itse, kuinka paljon ne käyttävät rahaa sosiaali- ja terveyspalveluihin. Kuntien menoissa on suuria eroja, ja ne ovat 2300–5500 euroa per asukas vuodessa. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan pienemmät kustannukset voivat olla merkki tehokkaasti hoidetuista palveluista tai siitä, ettei palveluja tarjota yhtä kattavasti kuin toisaalla.
Uudessa mallissa kunnat maksavat sosiaali- ja terveysalueille asukaslukuun ja väestön palvelutarpeisiin perustuvan maksun. Väkilukuun perustuvan maksun paino on 20 prosenttia ja ikä- sekä sairastavuustekijöiden paino on 80 prosenttia.
Akaan menot asukasta kohti ovat 2011–2013 olleet keskimäärin 3 108 euroa vuodessa. Ministeriön laskelman mukaan ne putoaisivat 3 011 euroon per asukas.
Aikas hyvä ”lottopotti”, pahimpien kilpailijoiden kustannukset nousi, Pirkanmaan veturi Tampere voitti itselleen mahdollisuuden investoida edelleenkin. Hyvä sauma miettiä uutta kasvua. Meillä on halpaa maata, oikea kaavoitus toisi ”valmiiksi nylkemättömiä” asukkaita. Meillä on paljon savea, siksi vähän radonia. Vetemme ei ole mutageenistä, mangaanilla lisämaustettua pintavettä Koskista vaan se on arseenivapaata pohjavettä Hämeestä.
Toijalan keskustan suunnittelukilpailu luo hyvät mahdollisuudet tulecalle kasvulle, se ei riitä, tekoja tarvitaan heti. Kunnalla on yli viisikymmentä isoa myymätöntä omakotitonttia. Ei olisi kallis kokeilu pilkkoa niitä pienemmiksi tonteiksi hyvin pienille taloille ja rakennuttaa sinne kohtuuhintaisia pienpientaloja city-ihmisille (www.pienitalo.fi). Suomessa on miljoona sinkkutaloutta, puolet avioliitoista päätyy avioeroon ja yh-perheen syntyyn. Neljännes suomalaisista on yli 65 v kun vuosiluku on 2030. Tälle kohderyhmälle pienpientalo (<100 000), hyvien kulkuyhteyksien äärellä, saattaa olla kilpailukykyinen vaihtoehto Tampereen uudelle kerrostalokaksiolle hintaan 200 000 -300 000.
Kunnalla on kaavamonopoli, jolla voi määrätä mitä rakennetaan. Maanomistajana kunta voi päättää millä ehdoilla maansa myy. Aluerakentamisen kilpailutuksen voittaja voi olla myös yritys, joka pystyy tarjoamaan loppukäyttäjälle hinta/laatusuhteeltaan parhaan vaihtoehdon. Aluerakentamisella saadaan myös välistävetäjien msrginaalit pienemmiksi.
Haittaakse et, joku voisi haluta kakkoasunnoksi kuivanmaanmökin vesi-, viemäri-, sähkö- ja valokuituliittymän katuvaloilla, alle sadantonnin? Kauppa käy jos on myydä sellaista mille on kysyntää.
Tähdentäisin vielä kunnan roolia. Kunta ei siis rakennuttaisi. Kunta kilpailuttaisi rakentajia aluerakentamisessa. Voittanut rakentaja, kenties joku talotehdas, toteuttaa aluetta kohde kohteelta ostajan löydyttyä. Kukaan ei sitoisi isommin pääomaa, ennen kuin ostaja löytyy. Talotehtaille melko houkutteleva ”minimesdualue” kenties olisi se.
Tänäpänä Aamulehdessä oli artikkeli asuntorakentamisen kalleudesta, lähinnä sivukuluja ja veroja ”siunailtiin”.
Liittymismaksuista, tonttikuluista, rakennusluvista ei tarvitse maksaa erikseen varainsiirtoveroa jos asunnon ostaja ostaa ne itse, talotoimittaja myy vain talon.
Autopaikasta ja jäteastian paikasta ei tarvitse maksaa jos kunta vuokraa autopaikan kunnalliselta parkkipaikalta + yhteisjätepisteeltä.
Alle sadantonnin pienpientalo omalla tontilla on toteutettavissa ja hyvin kilpailukykyinen vaihtoehto tuplahintaisille keskusta-asunnoille. Asunto ei ole keskustassa, mutta oman talon tarjoama vapausaste on korkea ja pienpientalon asumiskustannukset ovat kilpailukykyisiä kerrostaloasumisen kanssa.
Hyvistä asukkaista kannattaa kilpailla, varsinkin kun se ”kilpaileminen” ei maksa maltaita. Enemmän asukkaita pienpientaloalueelle mahtuu, kuin asuntomessualueelle ja julkisuusarvo lähentelee ainutlaatuisuudellaan samaa.