Toijalan Vauhti on vienyt urheilijoita eteenpäin monella saralla

Toijalan oma olympiamitalisti Eeles Landström (vas.) istui seuranaan Suomen Urheiluliiton toimitusjohtaja Jarmo Mäkelä ja kansanedustaja sekä urheiluvaikuttaja Pauli Kiuru.

Toijalan Vauhdin 110-vuotista taivalta juhlittiin viime lauantaina Toijalan Yhteiskoululla. Paikalle oli saapunut kunnianarvoisia vieraita, sillä juhlapuhetta oli pitämässä Suomen Urheiluliiton toimitusjohtaja Jarmo Mäkelä ja puheenvuoron sai myös kansanedustaja Pauli Kiuru.

Myös Akaan oma olympiamitalisti Eeles Landström toi terveisensä juhlaan muistellessaan oman urheilu-uransa alkua Toijalassa. Landström kertoi olevansa kiitollinen muun muassa siitä, että Toijalan Vauhti järjesti hänen nuoruudessaan paikallistason kilpailuja, jotka toimivat hyvänä harjoituksena isompiinkin kilpailuihin.

Toijalasta on ponnistettu jo ennen Eeleksenkin aikaa olympialaisiin. Toijalan Vauhdin puheenjohtaja Heidi Hidén-Knuutila kertoi tervehdyspuheessaan, että hiihtohuumaa koettiin Toijalassa 1920-luvulla, kun Matti Ritola edusti Suomea ensimmäisissä talviolympialaisissa Chamonix´ssa. Tuolloin paikallislehdessä oli tunnelmia kuvaava kirjoitus Toijalasta: ”Oi sinä kurainen kylä. Kaikkine uusine kyltteinesi, tekemättömine teinesi ja muine laitoksinesi olet koroitettu kuolemattomien joukkoon. Meillä on mies mennyt Olympialaisiin hiihtämään…”.

Suomen lipun Toijalan Vauhdin 110-vuotisjuhlaan toivat Touko Sirkesalo, airuina Joni Uolamo ja Sarianne Moisio.

Hidén-Knuutila kertoi myös yleisurheiluinnostuksen lisänneen vaatimuksia urheilukentän suhteen. Sinnikkäiden neuvotteluiden tuloksena uusi kenttä vihittiin käyttöön vuonna 1925. Yleisurheilu vahvistui ja samoin pesäpallo uuden kentän myötä. Pesäpallon suomenmestaruudet vuosina 1945 ja 1946 toivat Toijalalle maineen kovana pesäpallopaikkakuntana pitkälle tulevaisuuteen.

– Jopa niin, että armeijaan mennessä pidettiin alokasta ilman muuta kovana pesäpalloilijana, jos hän tuli Toijalasta, Hidén-Knuutila kertoi.

Suomi oli yksi urheilun suurvalloista

SUL:n toimitusjohtaja Jarmo Mäkelä kertoi juhlapuheessaan urheilussa menestymisen vaikuttaneen suuresti suomalaisiin. Vuonna 1912 suomalaiset urheilivat Tukholman olympialaisissa itselleen 26 mitalia Venäjän lipun alla.

– Tukholmasta kantautuneet olympiauutiset olivat nostattamassa urheiluinnostusta valtakunnassa ennen näkemättömiin mittoihin. Ilmiöön toi oman mausteensa harras toive itsenäisestä Suomesta.

– 1910-, 1920- ja 1930- luvuilla Suomen urheilumenestys oli tämän päivän katsannossa jotakin käsittämätöntä, itse asiassa kaikissa 1920- ja 30-luvun olympiakisoissa oli vain kolme suurvaltaa, Yhdysvallat, Neuvostoliitto ja Suomi, Mäkelä puhui.

Kansanedustaja Pauli Kiuru halusi nostaa puheenvuorossaan vapaaehtoistyön sen ansaitsemalle korokkeelle. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan synty ja jatkuvuuden turvaaminen mielletään hänestä usein julkisen sekto­rin tehtäväksi ja ansioksi.

– Valtion ja kuntien rooli onkin kiistatta iso. Ei kuitenkaan sovi unohtaa kaikkea sitä työtä ja aktiivisuutta, joka tapahtuu kodeissa ja yhdistyksissä.

Kiuru oli laskenut, että yksi euro terveysliikuntaan säästää kymmenen euroa sosiaali- ja terveysmenoista. Urheilu toimisi siis lääkkeenä syrjäytyville nuorille, sillä liikkumattomuuden ja masennuksen yhteys on selvä.

Mirjam Kallionpäätä (oik.) muistettiin Vauhti-mitalilla. Hän oli vuoden vauhtilainen 2004 ja ehkä kaikkien vauhtilaisten äitihahmo.

Toijalan Vauhdin juhla päätettiin jakamalla aktiivisille ja pitkäaikaisille toimijoille huomionosoituksia. Myös kaikille vuoden vauhtilaisille vuodesta 1991 lähtien jaettiin Vauhti-mitalit vuosikaiverruksilla. Erikoismaininnan ja kunniakirjan sai Uolamon koko perhekunta, joka nimettiin Vauhti-perheeksi. Kunniapuheenjohtajaksi nimettiin Martti Miikkulainen, joka on ollut 10 kautta puheenjohtajana. Hänelle ojennettiin SUL:n hopeinen ansiomerkki. Todella aktiivisesta ja monipuolisesta toiminnasta ojennettiin SUL:n Lasse Viren-mitali Kari Uolamolle.

Vauhdin pöytästandaareilla palkittiin kaikkiaan 12 henkilöä: Pentti Ahlfors, Heidi Hidén-Knuutila, Hannu Kallionpää, Martti Nykänen, Pauli Nyström, Pirjo Salo, Arto Uotila, Raija Veneskoski, Anne-Mari Vintola ja Ria Väisänen. Vauhdin aktiivisia toimijoita kukitettiin 11 henkilöä: Hanna Honkamäki, Minna Immonen, Pekka Jaakola, Heikki Knuutila, Sari Lapinleimu    , Sirpa Merisalo, Sarianne Moisio, Petteri Paakkonen, Outi Pinomäki, Petra Ratilainen, Teija Sonninen ja Niina Uolamo-Paakkonen. Aikuisurheilijoista kukitettiin: Arto Kemppainen, Timo-Pekka Koivuniemi, Paula Leppäkorpi, Teemu Salminen ja Sauli Saunamäki.

Tovolin Bailando-ryhmä toi juhlaan vauhdikasta menoa.

Toijalan mieskuoro kajautti juhlassa ilmoille kaksi laulua, jotka olivat peräisin samoilta ajoilta, kuin Vauhtikin on perustettu.

Vauhti-mitalit jaettiin vuoden vauhtilaisille: Martti Miikkulainen, Tuija Pelttari, Heikki Laakso, Jukka Pulakka, Rauno Hakala, Ulla Kinnari, Ilkka Leino, Jaakko Holkeri, Matti Hänninen, Tuulikki Moisio, Mirjam Kallionpää, Kari Uolamo, Sirpa Ahlfors, Kirsi Huilla, Ria Väisänen, Piia Vahteristo, Petteri Paakkonen, Keijo Anttonen, Niina Uolamo, Pirjo Salo, Pentti Ahlfors, Heidi Hidén-Knuutila, Markus Mäkinen ja Heikki Knuutila.

Lotta ja Milla Sannamo sekä Eevi Vatka toivat juhlaan nuorta osaamista musiikin muodossa.

Lisäksi Vauhti-mitalin saajia olivat: Eeles Landström, Lasse Harlin, Timo Kinnari, Markku Lapinleimu, Toijalan Pallo 49 Kilta, Leo Mensonen, Pertti Valtonen, Erkki Laihanen, Eero Laihanen, Pauli Kinnunen, Pentti Kulla, Sauli Saunamäki, Anne Säteri, Anja Kinnunen ja Satu Rokkanen.

 

Yksi kommentti

  1. Pauli Kiuru

    Hienoa juhla. Kiitos järjestäjille. Koko puheeni alla:

    Hyvät naiset ja herrat, arvoisa juhlaväki

    Toijalan Vauhti täyttää 110 vuotta. Näihin vuosiin mahtuu monta sukupolvea ja tarinaa. Itsenäisen Suomen historia on lyhyempi kuin Toijalan Vauhdin historia.

    Seuran perustamisen aikana Suomi oli vielä osa Venäjää. Nykyvalossa katsottuna 1900-luvun alun Suomi oli vielä kehitysmaa. Esimerkiksi itsenäisyytemme alkuvuosina keski-ikä miehillä oli noin 45 vuotta ja naisilla 50 vuotta.

    Eeles Landströmin valmistautuessa Helsingin olympialaisiin vuonna 1952 harjoitusolosuhteet ja varusteet olivat kovin erinäköiset kuin nykyajan hiilikuitu ja muut hightech-tuotteet.

    Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan synty ja jatkuvuuden turvaaminen mielletään usein julkisen sekto­rin tehtäväksi ja ansioksi. Valtion ja kuntien rooli onkin kiistatta iso.

    Ei kuitenkaan sovi unohtaa kaikkea sitä työtä ja aktiivisuutta, joka tapahtuu kodeissa ja yhdistyksissä.

    Urheiluseuroissa yli puoli miljoonaa aikuista tekee vapaaehtoistyötä keskimäärin 10 tun­tia kuukaudessa. Vapaaehtoistyön teoreettinen arvo on noin 1,6 miljardia euroa vuo­dessa. Sen korvaaminen palkallisella työllä on käytännössä mahdotonta.

    Vapaaehtoistyön arvo on vapaaehtoisuudessa ja sitä arvoa ei kannata vaarantaa. Toki seuroissa tarvitaan palkattuja toiminnanjohtajia, valmentajia ja muuta henkilökuntaa, mutta perustan tulee silti olla vapaaehtoisuudessa. Se on seuratoi­minnan selkäranka.

    Yksi euro terveysliikuntaan säästää kymmenen euroa sosiaali- ja terveysmenoista. Opetus – ja kulttuuriministeriön laskelmien mukaan jokainen syrjäyty­nyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Liikunta on yksi parhaista tavoista saada kaikki mukaan. Toijalan Vauhdissa 110 vuoden aikana tehdyn työn arvoa en ryhdy edes arvailemaan rahassa mitaten.

    Riittämätön liikunta ja liika istuminen johtavat huonoon kuntoon ja pahimmillaan fyysisen terveyden ja työkyvyn menettämiseen. Liikunnan ja urheilun merkitys on kiistatonta henki­selle hyvinvoinnille sekä sosiaalisen syrjäytymisen estämiselle. Liikkumattomuu­den ja yhä yleistyvään masentuneisuuden yhteys on myös selvä. Työkyvyn säilyttämi­sen kannalta liikunnan merkitystä ei voi liiaksi korostaa.

    Vuosi 1985 oli ensimmäinen kilpailukauteni triathlonissa. Kyseisen kauden ja koko urani kolmas triathlon oli Toijalan Vauhdin järjestämä ”Teräsmies-kilpailu” keskuspaikkanaan Toijalan satama. Paikallislehti puhui nimenomaan teräsmieskilpailusta – ei triathlonista. Se nimitys vakiintui vasta hieman myöhemmin yleiseen kielenkäyttöön.

    Kisassa oli hieman omintakeiset matkat: uintia 200 metriä, juoksua 9 kilometriä ja pyöräilyä 20 kilometriä.

    Lajijärjestys oli myös luettelemani – uinnin jälkeen oli juoksuosuus ja pyöräily oli viimeisenä. Toijalan Vauhdin kilpailu on urani ainoa triathlon, jossa olen tullut maaliin pyöräillen.

    Mukana kissassa oli paikallisille tutut Vankan veljekset Juha ja Eero.

    Hyvät kuulijat

    Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen myönsi tällä viikolla liikuntapaikkojen rakentamiseen ja perusparantamiseen yhteensä 33,4 miljoonaa euroa. Avustuksilla edistetään laajojen käyttäjäryhmien tarpeisiin tarkoitettujen liikuntapaikkojen rakentamista, peruskorjaamista ja varustamista.

    Niitä ovat lähinnä uima- jää- ja liikuntahallit. Lähikunnista Kangasala sai 570 000 euroa uimahallin laajentamiseen ja Pälkäne puolestaan 900 000 euroa Kostia-Areenan rakentamiseen. Liikuntapaikat ovat kuntalaisille tärkeitä, kuten Kangasalan esimerkki osoittaa. Lähes uutta hallia ollaan jo laajentamassa, koska käyttäjiä on niin paljon.

    Opetus –ja kulttuuriministeriön myöntämät avustukset ovat merkittäviä kohteiden budjetteihin suhteutettuna. Tukea kannattaa hakea ja yhteydessä on syytä olla myös oman alueen kansanedustajiin. Meillä on omat vaikutuskanavamme.

    Liikuntapaikkarakentamisen painopiste pitää Suomessa painottua kunto- ja terveysliikuntaa tukevaksi. Huippu-urheilulla on toki oma tärkeä roolinsa.

    Käyttäjämäärien ja eurojen näkökulmasta tarkasteltuna joissakin toiveissa on ajoittain lievää elitistisyyden leimaa. Oma laji ja sen merkitys saattaa saada kohtuuttoman arvon. Vaarana on fanaattisuus, jonka maksajaksi odotetaan yhteiskuntaa. Koko kansan liikuttaminen on oltava ensisijainen tavoite.

    Tampereen Keskusareenaan olen suhtautunut myönteisesti. Se tarjoaa kansainvälisen tason edellytykset urheilun- ja kulttuurin suurtapahtumille. Pirkanmaata kannattaa kehittää myös tästä näkökulmasta. Valtio on luvannut myös tukensa Keskusareenalle.

    Arvoisa juhlaväki

    Olen saanut urheilusta paljon – oikeastaan enemmän kuin olisi edes kohtuullista pyytää. Kun urheilulta on saanut paljon, niin on hyvä pyrkiä myös itse antamaan sille takaisin mahdollisuuksiensa mukaan. Tapoja on monia, ja jokainen meistä löytää varmasti itselleen luonnikkaimmat keinot.

    Kiitos kaikille Toijalan Vauhdin aktiiveille. Menestystä myös tuleville vuosikymmenille.

    Vastaa

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>