Toijalan Neste Oilin yrittäjä Teijo Mattila uskoo, että hyvät yksityiset ja julkiset palvelukset ovat Akaan elinehto. Uimahalli tai jäähalli sitouttaisi hänen mukaansa perheet kotikaupungin toimintaan myös ilta-aikaan.
Kun Teijo Mattila saapui Tampereelta Toijalan Kurisjärventien varrella sijaitsevan Finnoilin asemanhoitajaksi vuonna 1988, Toijalassa oli neljä lämmintä huoltoasemaa.
Vuonna 1992 aseman kyltissä luki Kesoil, ja huoltamo muuttui yrittäjävetoiseksi. Silloin kauppaan kuului kaikki, mitä oli silloisen huoltamorakennuksen sisällä. Vuonna 1999 öljy-yhtiö myi myös kiinteistön Mattilan Hastema Oy -nimiselle yritykselle.
Sittemmin kilpailijat ovat muuttuneet kylmäasemiksi. Teijo Mattila arvelee, että Toijalan Nesteen säilyminen keskellä kaupunkia on perustunut sekä huoltoaseman moneen kivijalkaan eli tankkaukseen, autopesuun, huoltamoon ja kahvilaan että vetäjänsä ”hiljaiseen puurtamiseen.” Mattila toteaakin, että öljy-yhtiön puristuksessa on ollut parempi keskittyä vain omaan tekemiseensä.
– Lisäksi tykkään työstäni, ja olen aina tykännyt työnteosta. Se on asenne, joka on periytynyt minulle.
Omistajansa lisäksi Toijalan Neste työllistää kuudesta kymmeneen työntekijää hieman vuodenajasta riippuen.
– Tänne on ollut helppo saada hyviä ihmisiä töihin. Talviaikaan töitä riittää iltaisin myös lukiolaisille, Mattila kertoo.
Toni Tirronen opiskelee oppisopimuksella autonasentajaksi Toijalan Nesteellä. Työharjoittelija Susanna Vuorinen valmistuu ajoneuvoasentajaksi Valkeakosken ammattiopistosta tänä keväänä. Huoltamon uusin laitehankinta, tietokoneohjautuva nelipyöräsuuntauslaite on tullut tutuksi jo koulun hallilla.
Vika-analyyseille kyllä, verikokeille ei
Vaikka Toijalan Neste on vuosien saatossa muuttunut yhä enemmän kahvilaperusteisemmaksi, on sillä vielä yksi valtti, joka on 28 vuotta huoltamon palveluksessa työskennelleen autonasentaja Kari-Pekka ”K-P” Koiviston mukaan joillekin uusakaalaiselle hämmästyksen paikka:
– Tällä huoltamolla on oma autokorjaamo, vaikka nykypäivänä ei voi puhua samanlaisesta autojen korjaamisesta kuin ennen. Nyt vaihdetaan osia tai tehdään takuukorjauksia tai vika-analyysejä. Sellaiset romuautot, joita ennen korjattiin, ovat kadonneet lähes kokonaan sen jälkeen kun Suomi liittyi EU:hun, K-P toteaa.
Punaisen maton huuman aurinkoisena torstaina vuonna 2015 Nesteen kahvilapöydässä on koolla seitsemän miehen eläkeläisjengi. Aikanaan työelämässä Toijalan tehtaissa tai rautateillä kahvi- ja ruokatunnilla sosiaaliseen kanssakäymiseen tottuneet miehet kaipaavat sanojensa mukaan yhä toistensa juttuseuraa. Neljänä–viitenä päivänä viikossa eli noin kaksisataa kertaa vuodessa miehet laittavat koko valtakunnan asiat mallilleen. Ilman yhtään puhelua, sähköpostia, tekstiviestiä tai WhatsApp-piippausta. Koolla on edustajia niin Pohjois- kuin Etelä-Akaastakin.
–Puoli kymmenen aikaan kun tulee, niin aina on juttukavereita, paitsi toripäivinä olemme usein torilla.
Reijo Nieminen, Antti Haapakoski, Tauno Lehtonen, Esko Toivonen, Pekka Rautala, Samuli Mäenpää ja Heikki Paija kokoontuvat kahville Nesteelle samalla jengillä lähes jokaisena arkipäivänä. Miehiä yhdistää eläkeläisyys ja hyvät jutut.
Antti Haapakoski sanoo suoraan, että porukka tulee paikalle myös siksi, ettei Akaassa ole toista samanlaista paikkaa, johon voisi vain tulla.
Porukan nestori, 88-vuotias Tauno ”Nova” Lehtonen tunnettiin vielä kymmenen vuotta sitten kylillä Casanovana. Nimen lyhentymisestä huolimatta jutut kääntyvät kuulemma hyvin usein naisiin.
– Verikoetta ei keneltäkään ole koskaan otettu, vaikka usein olemme eri mieltä melkein kaikesta, Lehtonen virnistää.
Samuli Mäenpää (vas.) Heikki Paija, Reijo Nieminen, Antti Haapakoski ja Tauno Lehtonen tapaavat Nesteellä noin 200 päivänä vuodessa ilman yhtään puhelua tai viestiä.
Viimeisimmät kommentit