Toijalan Moottorivenekerhon tukikohdasta suunnataan avoimemmille vesille kapean suntin läpi, usein kommodori Lauri Taimen osoittaman Kekkä-saaren suuntaan. Kuva Jarno Keskinen.
Lauri Taimi aloitti Toijalan Moottorivenekerhon peräsimessä keskellä talvea joulukuussa 2021, kun kerhoa pitkään vetänyt Kari Koskinen astui sivuun. Taimi näkee kerhon tärkeimmäksi tehtäväksi varmistaa jäsenten viihtyvyys niin kerhon pienvenesatamassa kuin kerhon hallinnoimassa Kekkä-saaressakin.
– Se on jäsenille tärkeintä. Perustoimintojen kuten vessojen, vartiotuvan, vesipisteiden ja septitankin tyhjennyksen toimivuuden varmistaminen ovat tärkeitä.
Viihtyvyys ymmärretään kerhossa laajemminkin kuin vain veneilyyn liittyvien palveluiden kautta. Moottorivenekerhon tukikohdassa Toijalan satamassa riittää grillejä ja aurinkoisia istumapaikkoja. Usein kerholaiset nauttivatkin samanmielisestä seurasta edes veneeseen astumatta.
– Grillikatossa voi istuskella avotulen äärellä. Lisäksi löytyy myös sähkö- ja hiiligrilliä. Tähän kertyy porukkaa, istutaan ja jutellaan. Se on sellaista kokoontumista. Kyllä itsekin tulee ihan vaan juteltua ja tavattua ihmisiä, aina ei tarvitse lähteä vesille.
Jäseneksi haluavalla ei ole pakko olla moottorivenettä tai mitään muutakaan alusta. Jäseneksi voi liittyä ja esimerkiksi osallistua talkoisiin ja sitä kautta tutustua kerholaisiin ja veneilyyn ja katsella, kiinnostaako homma vai ei.
– Myös muut kuin moottoriveneilijät voivat toki liittyä. Meillä on täällä purjeveneitä, soutuveneitä, sähkökäyttöinen alus, jettejä ja kajakkeja on tulossa. Oikeastaan venekerho on osuvampi nimi nykyään, Taimi pohtii.
Halukkaat jäsenet jonotuslistalle
Jäseniä Moottorivenekerhossa on nyt 315 kappaletta. Uusia jäseniä otetaan mielellään vastaan, mutta tällä hetkellä venepaikan haluavat joudutaan ohjaamaan jonotuslistalle. Jonotuslistan pituus on vain muutamia henkilöitä.
– Se on ollut käytössä jo monta vuotta. Hallitusti pitäisi saada venepaikkoja lisää, mutta katsotaan, mitä saadaan aikaiseksi. Mahdollisuus on laajentaa järvelle päin, Taimi näkee.
Tehtäviä on jaettu kerhon jäsenille. Esimerkiksi Kekkä-isäntiä on kaksi kappaletta, samoin satamaisäntiä. Venepaikkavastaavakin löytyy, samoin rahastonhoitaja, sihteeri ja avainvastaava. Kerhoemännät taas huolehtivat talkoiden muonituksesta.
– Yhteisöllisyyskin kasvaa, kun useampi ihminen on mukana viemässä kerhoa eteenpäin. Saadaan myös lisää näkökulmia. Jos minä ajattelen asian jollain tavalla, toinen henkilö ajattelee sen eri tavalla. Otetaan ne ideat vastaan, mitä tulee ja jos on isompia asioita, hallituksessa sitten mietitään niitä näkökulmia, Taimi kuvaa toimintatapojaan kommodorina.
Kekkä-saaressa venepaikkoja on toistakymmentä. Saaressa piipahtaminen on kerhon jäsenistössä suosittua, ja usein Kekän laiturissa huomataankin, miten sopu sijaa antaa.
– Aika monta venettä saadaan mahtumaan väliin, Taimi tarkentaa.
Jäseniä kerholla on rannikkoalueita myöten. Taimi kertoo eräänkin jäsenen veneilleen aiemmin pitkään merellä, mutta veneilevän nyt mieluummin sisävesillä.
– Tästä kun lähdetään, on saaria joihin voi mennä ja pääsee moniin eri kaupunkeihin, Taimi luettelee.
Polttoaineen jakelijaksi ammattilainen
Polttoaineen jakelua ei ole Toijalan satamaan tänä vuonna tulossa. Vesireittiä polttoainetta joutuu hakemaan Valkeakoskelta sulkujen toiselta puolelta tai Tampereelta. Pienempien veneiden polttoainehuolto hoituu kanistereilla, mutta Toijalan Moottorivenekerhon jäsenillä on myös runsaasti suurempia aluksia. Niiden tankkaamiseksi kerho on ideoinut ratkaisun.
– Kerholaiset voivat lunastaa avaimen peräkärryyn, missä on 250 litran umpisäiliö dieselin kuljettamista varten. Siinä on myös pumppu. Sillä pystyy tuomaan isompiin veneisiin ja dieselin kuljettaminen on laillista. Jos jakelupiste tulee, alan ainakin itse heti käyttää sitä. Vaikka oman veneen kulutus on pieni, on se mukavampi ottaa pumpusta kuin kantaa kanisterilla, Taimi toteaa.
Kerhon toiminnaksi polttoaineenjakelu ei ole tulossa. Yhdistys ei tee bisnestä, eikä sillä ole resursseja kuten aikaa ja varallisuutta jakelijaksi ryhtymiseen.
– Keskeinen paikka tämä olisi polttoainejakelulle. Tietääkseni Hämeenlinnassakaan ei tällä hetkellä ole toimivaa polttoainejakelua. Lisäisihän se Toijalan sataman yrityksillekin kävijöitä, kun laajalta alueelta lähdettäisiin tänne tankkaamaan, Taimi pohtii.
SPV:n jäsenyhdistys
Taimi kertoo Toijalan Moottorivenekerhon olevan veneilystä kiinnostuneiden yhteisö, jossa pääsee samanhenkisten harrastajien seuraan.
– Joskus ajetaan tuolla järvellä niin sanottuun kylkikimppaan ja vietetään siinä kaksi venekuntaa aikaa yhdessä. Kerho panostaa koko perheen viihtyvyyteen siltä osin mitä se on mahdollista, Taimi kertoo.
Yksi syy liittyä Toijalan Moottorivenekerhoon on se, että kerho on SPV:n eli Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n jäsen.
– Sitä kautta ollaan mukana laajemmassa yhteistyössä ja vaikutetaan Vanajaveden veneilyolosuhteisiin sekä palveluihin koko Suomen mittakaavassa, Taimi sanoo.
Sataman toimijoista iloa kerholaisille
Toijalan Moottorivenekerhon naapurissa kehittyvä Toijalan satama on ilonaihe myös moottorivenekerholaisille. Taimi nostaa erikseen esiin alueen ruoka- ja juomatarjoilun.
– Pääsemme sinne syömään hyvää ruokaa ja muitakin palveluita käytetään. Onhan se viihtyisää, ei tarvitse aina mennä omalle veneelle tekemään ruokaa, kun voi käydä naapurissa ravintolassa tai tuopillisella. Elinvoiman lisääntyminen on etu meillekin.
Sataman ohella vilkas on myös moottorivenekerhon aidan vierellä sijaitseva veneiden laskuramppi. Varsinkin moni kalastaja pitää veneensä trailerilla.
– Ramppi on todella aktiivisessa käytössä. Myös huviveneilijät käyttävät sitä, eivät pelkästään kalastajat. Pääsääntöisesti rampin käyttäjät eivät ole kerhon jäseniä, Taimi kertoo.
Kaupunki muokkaa parhaillaan veneenlaskurampin vieressä olevaa parkkialuetta. Myös toinen naapuri, vanha vesilaitos on remontissa.
– On hienoa, kun paikat ympärillä siistiytyy. Mekin ollaan jo tehty toimenpiteitä sen eteen ja tehdään vielä lisää. Halutaan olla mukana kehityksessä, Taimi kertoo.
Syksyllä panostetaan venetsialaisiin
Toijalan Moottorivenekerhon kausi alkaa tavallisesti huhtikuussa ja yleensä päättyy lokakuussa. Tänä keväänä alku on ollut hitaampi, koska kevät on myöhässä. Veneilykauden aluksi ja lopuksi järjestetään kerholla avajaiset ja päättäjäiset. Kauden suurimpia tapahtumia tulee tänä vuonna olemaan loppukesän venetsialaiset.
– Niihin tullaan panostamaan lisää, koska se on veneilyyn liittyvä tapahtuma. Sitten on tietenkin kesätalkoita ja illanviettoja. Talviaikana toiminta on pitkälti talkoilua, esimerkiksi polttopuuhommia, niitä kuluu, kun on saunoja käytössä.
Ensi talvena Toijalan Moottorivenekerho järjestää myös matkan moottorivenemessuille.
– Se on perinteinen reissu, mutta jäänyt nyt parin vuonna tekemättä koronan takia. Linja-auto on aina ollut täynnä, Taimi sanoo.
Tärkeimmät asiat oli taas unohdettu jutusta; septin tyhjennyspaikat sekä veneväylien rajoitukset kaupunkien välisiltä vesireilteiltä, eli lähinnä siltojen ja lankojen alituskorkeudet. Sulkujen pituus tullee harvemmalle ongelmaksi.