12 vuotta Viialassa asuneelle Kellarille oli huimaava kokemus saada ensimmäistä kertaa käsiinsä omakustannekirjansa. Lapsesta lähtien tarinoita kirjoittanut Kellari arvelee olleensa hieman omituinen lapsi, sillä hän kuljetti kaikkialle mukanaan mekaanista kirjoituskonettaan.
R. R. Tolkien, Dan Brown, Isaac Asimov ja George R. R. Martin. Siinä muutama kirjailija, jotka ovat tehneet vaikutuksen Viialassa asuvaan tietojärjestelmien parissa työskentelevään Janne Kellariin. Nyt Kellari on toteuttanut pitkäaikaisen unelmansa. Hän on julkaissut ensimmäisen omakustannekirjansa Muuri, Pelon valtakunta.
– Nykytekniikka mahdollisti edullisen omakustanteen tekemisen. Kun aiemmin kirjoittajan piti ostaa itselleen iso nippu kirjoja kaupiteltavaksi, niin nyt ei enää vaadita sellaista. Kirjoja painetaan sitä mukaan kuin niitä myydään nettikirjakaupoissa. Tämä mahdollistaa kirjoitusharrastuksen vakavammin, Kellari kertoo lähtökohdistaan julkaista kirja.
Tarinoita Kellari on kirjoittanut jo lapsesta lähtien, ja hän muistelee saaneensa noin kymmenenvuotiaana joululahjaksi mekaanisen kirjoituskoneen. Se kulki pitkään kaikkialle Kellarin mukana. Tarinoiden lisäksi Kellari kirjoitti myös runoja, ja piirsi paljon. Nämäkään harrastukset eivät ole unohtuneet, ja Kellari onkin luonut tarinansa maailmaan omat aakkoset ja kartat. Lisäksi jokainen kappale alkaa runolla.
– Lapsena ajattelin, että minusta tulee ammattikirjailija, ja onhan se nytkin vielä haave, mutta en pidä sitä realistisena. Monikaan ei elä sci-fin tai fantasian kirjoittamisella, vaan genren pitäisi olla suuremman joukon ihmisiä tavoittava. Tämä tilanne, että olen saanut julkaistua kirjani, on tyydyttävä tähän elämäntilanteeseen, Kellari toteaa.
Mies kertoo kokeneensa tunteiden vuoristoradan saadessaan esikoisteoksensa käsiinsä kesäkuun lopulla. Tunneskaala vaihteli ilosta huimaukseksi, kun kaksi vuotta pelkästään tietokoneen näytöllä ollut teksti oli muutettu konkreettiseksi kirjaksi. Kellari tunsi myös paniikkia, kun tajusi, että nyt ihmiset voivat oikeasti lukea hänen tuotoksensa.
– Nyt on hyvä fiilis, sillä olen saanut hyvää palautetta ihmisiltä, jotka ovat kirjani lukeneet. Nyt olen saavuttanut sen, mitä halusin.
Mielikuvituksellista realismia
Kellari kuvailee omaa tyyliään realistiseksi sci-fiksi ja fantasiaksi, ja se on ainoata, mitä mies haluaa kirjoittaa. Kokemusta hänellä on myös päätoimittajuudesta Suomen kissaliiton Kissa-lehdessä, mutta mieluummin Kellari kirjoittaa harrastusmielessä omanlaisiaan tekstejä, ja tienaa leipänsä muualta.
– Kirjoitan sitä mitä haluan lukea, Kellari tiivistää omat lähtökohtansa kirjoittamiselle.
Alussa mainitut kirjailijat ovat vaikuttaneet Kellarin kirjoitustyyliin kukin omalla tavallaan. Fantasiapuolelta Kellari nimeää Tolkienin Taru sormusten herrasta yhdeksi häneen suurimman vaikutuksen tehneistä teoksista. Asimovin Säätiö-kirjat taas ovat sci-fi-suosikit. Brownin kirjoissa Kellari ihailee koukuttavia tarinoita, ei niinkään kirjoitustyyliä. Martinin Tulen ja jään laulusta, jonka pohjalta on luotu suosittu tv-sarja Game of Thrones, Kellari on ottanut vaikutteita kirjoitustyyliinsä.
– Siihen Muuria voi verrata hyvin. Minunkaan teoksessani sankarit eivät ole puhtoisia. En kuvittele pääseväni sille tasolle, mutta vaikutteita olen kyllä ottanut siitä.
Onpa Kellari ottanut vaikutteita tyyliinsä jopa historiallisista romaaneista. Esikoisteoksessa hahmot ovat lihaa ja verta, eikä yliluonnollisuus ole tarinan keskiössä. Realismi ei kuitenkaan tarkoita hänen mukaansa sitä, että asiat olisivat selitettävissä tai mahdollisia.
Muuri, Pelon valtakunta on Kellarin teoksen ensimmäinen osa, ja toinen on jo viimeistelyä vaille valmis. Kellari perustelee tarinansa jakamista kahdeksi kirjaksi sillä, että yhtenä kirjana teos olisi aikamoinen järkäle. Nytkin ensimmäinen osa 300-sivuinen, ja toinen joulun alla ilmestyvä tulee olemaan samaa luokkaa.
– Jaettuna kahdeksi kirjaksi lukijat saavat kevyemmän lukukokemuksen ja hinnan. Ensimmäinen osa päättyy sopivaan ”cliffhanger” -kohtaan lukijoiden iloksi tai kiusaksi, Kellari kertoo.
Vahvat naiset kiehtovat
Kellari oli jo lapsena kova lukemaan, ja kirjoja kului paljon. Häntä viehättivät jo tuolloin tarinat, joissa pääosassa oli toimeliaita naisia tai tyttöjä. Dana-tytöt ja Neiti Etsivät tulivat tutuksi. Myös elokuvien ja bändien vahvat naishahmot ovat aina miellyttäneet Kellaria. Näistä lähtökohdista oli selkeää, että myös hänen oman kirjansa päähahmoksi päätyi vahva, miekkaa käsissään pitelevä nainen.
Kirjansa luomiseen Kellari käytti kaksi vuotta. Tosin päähahmo oli esiintynyt jo aiemmin yhdessä hänen pöytälaatikkokirjoituksessaan.
– Minulla oli ajatus tarinasta, ja tämä hahmo mahdollisti sille mielenkiintoisen lopputuloksen. Jostain syystä minulla on aina tarinoissani vahva naishahmo pääosissa, Kellari kertoo.
Kellari kirjoittaa mielellään tarinoidensa päähahmoiksi naisia myös siitä syystä, että valtaosassa kirjoista pääosassa on mies.
Suoranaista esikuvaa Kellarilla ei päähahmolleen ole, vaan nainen on muovautunut monesta eri lähteestä. Kellari paljastaa naisen elämän mullistuvan täysin tarinan edetessä. Lopulta, entisen elämän musertuessa hahmo on täysin eri henkilö, kuin tarinan alussa.
Naispäähahmon takia Kellari uskoo kirjansa uppoavan hyvin naisiin, mutta hän suosittelee kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita hyvistä tarinoista, seikkailuista ja mysteereistä.
– Tässä on seikkailua ja jännitystä. Lapsille tätä ei voi suositella tekstin realistisuuden takia.
Viimeisimmät kommentit