Mielipide: Oma lehmä ojassa

Voiko vitutukseen kuolla – sitä joutuu itse kukin tuolloin tällöin itseltään kysymään. Ei kuollut Paavo Väyrynen, ja hengissä on Hillary Clintonkin. Itse sovittelin menneellä viikolla äänikuningattaren viittaa päälleni. Vaan toisin kävi: tukijoita löytyi ne tutut tiu, jotka ennenkin ovat tukeneet. Kiitos heille, ettei ihan häpeällisen olemattomaksi jäänyt kannatukseni.

Akaan ay-miehet Mikko Virolainen ja Antti Maijala perustelivat kuntapolitikoinnista luopumistaan sillä, että aika ei tahdo riittää, koska ammattiliiton luottamustehtävät vievät niin paljon huomiota ja energiaa, ja työelämä on kuitenkin se kenttä, jossa he haluavat vaikuttaa. Äänestäjänsä pojat testamenttasivat somessa ja muuallakin Tuija Toivonen-Perttuselle. Tuija on myös ay-aktiivi ja ammattiosastonsa puheenjohtaja. Mitähän pojat ajattelivat? Niinkö että nainen kyllä jaksaa siinä missä mies uupuu?  Varmaan Tuijalta kyllä sujuu valtuuston hoito siinä ay-hommien ohessa. Ja tarviiko nainen oikeastaan mitään omaa aikaa?

Ylipäänsä ihmetyttää, miksi meillä on taipumus kasata kaikki luottamustehtävät yksille ja samoille ihmisille. Jos joku on jossain hyväksi havaittu, niin kaikki hommat halutaan sysätä hänelle. Luulisi, että tehtävien jako ja hajauttaminen ja luottamus uusiinkin tulijoihin takaisi, että kukin voi keskittyä saamiinsa hommiin ja hoitaa ne kunnialla.

Ja pois se minusta, ettenkö myöntäisi, että tässä puhuu kitkerä häviäjä, jolla on oma lehmä ojassa. Olisin kovin mielelläni ottanut vastaan Antin äänitestamentin ja mennyt sen turvin valtuustoon rähisemään kyläpolitiikkaa. Nythän siellä ei juuri syrjäkyläläisiä näy. Ymmärrän kyllä, että yhtä köyttä kulisseissa vetäneet pojat näkivät paremmaksi vaihtoehdoksi ay-hommissa ansioituneen työikäisen naisen kuin reippaasti vihreisiin kallistuvan eläkeläisvasuri-mummon.

Nyt on pari päivää mennyt ja kitkeryyttä nieleskelty. Joten onnea, menestystä ja jaksamista Tuijalle valtuustossa. Ja ohjeeksi puolueille: Mitä hommia ja luottamustehtäviä on vielä jaossa, niin ei sysätä kaikkea vastuuta yksille ja samoille ihmisille – vaikka olisivatkin kokeneita ja osaavia. Uskalletaan jakaa vastuuta ja luottaa siihen, että jos joku ei jotain osaa ja joskus mokaa, niin ihminen on kuitenkin oppivainen eikä tee toiste samaa hamaa. Eli hyväksytään pari amatööriä ja asiantuntematonta  lautakuntiin oppimaan ja kuuntelemaan, ja näin saadaan ajan myötä uusia asiantuntijoita. Toki joka ryhmässä täytyy olla myös vankkaa tieto-taitoa mutu-pohjalta ponnistavia päättäjiä kaitsemassa. Tämä on sanottava rakennuspuolen katastrofeja muistellessa.

 

Pirkko Seppi

Kommentit (4)

  1. yks hitsari vaan

    Eipä tarvitse ihmetellä enää miksi paikallisessa Vasemmistolliitossa nuoremmat loistaa poissaolollaan ja nuoret aikuiset ja keski-ikäisetkin katoavat. Sellaista selkäänpuukottamista ja haukkumista harrastivat nämä vanhemmat kylien vasurit vaalien ajan näitä tässäkin jutussa mainittuja kavereita kohtaan. Onko kommunismin kaihi edelleen niin silmät hämärtänyt, ettei nähdä kuinka maailma on muuttunut ja 60-70 luvun neuvostoutopiat ovat pelkkä rasite nykyiselle vasemmistolle? Peiliin tulisi katsoa, mutta ei, syy on aina muualla. Nämä metallin kaverit sentään elävät tämän päivän todellisuudessa ja hoitavat ihan oikeasti ihmisten asiota. Sellaiset sitten nokitte sakistanne pois?

  2. Hannu Mikkonen

    Hitsari on kyllä oikeilla jäljillä. Uuden Akaan alkutaipaleella minulle sanoi kahdenkin eri puolueen valtuutettu että kyllä teidän kelpaa kun teillä on noita nuoria. En avaudu enempää, mutta kun kokoukset keskittyvät menneisyyden ”suuriin” päiviin ja Toijala vie kaiken -teemaan niin ketä kiinnostaa? Yhdistyksen ja valtuutettujen pitäisi kuitenkin ensisijaisesti pohtia yhteisen Akaan tulevaisuutta. Kun mitään uusia toimintatapoja ei hyväksytä ja yhdistyksen jäsentä jopa kielletään puhumasta kokouksessa, niin kyllä siinä uupuu sitkeinkin sissi, minäkin.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?