Juha Kosonen.
Keskustelu Yleisradion asemasta mediakentässä saa ajoittain kummallisia piirteitä. Isot suomalaiset osin kansainvälisesti omistetut mediajätit kehtaavat kuvitella, että valtion omistama Yleisradio on uhka heidän toiminnalleen. Kyllä se on, anteeksi vain, sanomisen puute. Minulle opetettiin aikoinaan toimittajakouluissa, että skuuppi (oma ylivoimainen uutinen) päivässä pitää lopputilin loitolla.
Kun Helsingin Sanomien juttu julkaistaan Aamulehdessä, peli on menetetty. Menettäjä on minun tapauksessani Aamulehti, koska Helsingin Sanomat on ainakin tähän asti ollut monessa ykkönen. Jopa sen pelkästään Helsinkiä käsitteleviä uutisia on ilo lukea.
Mutta onneksi on Yleisradio. Eteenkin radion kuuntelijaksi opin jo pikkupoikana. Kuunnelmien ja klassisen musiikin kuuntelijaksi uppouduin jo varhain. Mikään ei ollut sen mukavampaa kuin vetäytyä oman radion kanssa hämärään kuuntelemaan kuunnelmaa.
Nyt kuuntelen muun muassa Risto Nordellin toimittamaa Riston valintaa keskiviikkoisin. Se sopii hyvin ohjelmaani aamiaisen ja Helsingin Sanomien lukemisen jälkeen. Tähän kalajutuin ja ajankohtaishaastatteluin höystettyyn klassisen musiikin ohjelmaan ei kyllästy koskaan. Kuuntelen myös ohjelman uusinnat ja kaivan vanhoja lähetyksiä Yle Areenasta. Hyvää ajan kanssa tehtyä journalismia.
Juhannuksen alla lähetettiin kesän viimeinen suora Riston valinta. Siinä haastateltiin muun muassa Seppo Kimasta hänen uusimmasta kirjastaan Iltanuotistolla. Täytyypä hankkia kirja, jossa kuulemma kerrotaan musiikkitähtiemme edesottamuksista vapaalla karonkoissa konserttien jälkeen.
Ohjelmassa kuultiin myös laulu Kesäpäivä Kangasalla baritoni Matti Lehtisen esittämänä. Laulu on sävelletty Zacharias Topeliuksen runoon, josta on olemassa P.J. Hannikaisen suomennos sekä harvinaisempi Otto Mannisen suomennos.
Kuinka moni meistä tietää, että Kesäpäivä Kangasalla on Pirkanmaan maakuntalaulu? Sekään ei taida olla tiedossa, että laulua maakuntalauluksi esitti aikanaan Toijalan kaupunginjohtaja Toimi Tähkävuori. Hänen mielestään uuden maakunnan lauluksi pitää valita teos, jonka kaikki jo osaavat. Hyvin ajateltu.
Vähän aikaa sitten olin tilaisuudessa, jossa laulettiin Hämäläisten laulu. Pohdin, mikä on maakuntalaulujen tulevaisuus hyvinvointialueilla?
Toimi Tähkävuoren tapasin useasti Pihlajalinnan odotushuoneessa. Kerran hän totesi olevansa viimeinen elossa oleva entinen kauppalanjohtaja. Kun sanoin, että asiahan on lehtijutun aihe, Toimi totesi rauhallisesti: ei ole, ei ole enää mitään sanottavaa. Hyvin sanottu.
Media kuolee, jos sillä ei ole mitään sanottavaa. Mediasta etsitään uutta luotettavaa tietoa, mitä sosiaalisesta mediasta ei koskaan saa. Ja aina pitää olla vaihtoehtoja. Mutta onko meillä kohta vaihtoehtoja, kuin kaikki on muutamissa käsissä?
Suomalainen media, Yleisradio ensimmäisenä, pitää yllä myös suomalaisuutta ja onneksi kahdella kielellä. Myös maakuntalaulut ovat henkemme kohottamista varten.
”Oi taivahan pyhä Herra, sä isämme armias! Ah, kuink´ on sun maasi kaunis, kuink´ ihana taivahas! Sä järveimme säihkyellä suo lempemme tulta vaan! Oi Herra, intoa anna ain´ maatamme rakastamaan.”
Juha Kosonen
Kirjoittaja on päätoimittaja emeritus.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
Viimeisimmät kommentit