Muistokirjoitus: Pekka  Sumelahti  1928-2018, Toijalan Pallon ja  Postin mies 

Ei voi kuin kuvitella miltä tuntui 11-vuotiaasta pojasta talvisodan sytyttyä; taakse jäi tuhoutunut kotitalo, taakse jäivät synnyinkaupunki Viipurin palavat kerrostalot,  Patterinmäen leikkipaikat,  Terijoen hiekkarannat.

Edessä oli matka jonnekin. Ensin  Parolaan, sitten Seinäjoelle. Siellä Pekka suoritti keskikoulun.

Muutamaa vuotta myöhemmin, jatkosodan aikana perhe uskalsi palata kotimaisemiin Karjalaan, Viipurin ulkosatamaan, Uuraan saareen.

Konduktööri-isän tehtävänä oli hoitaa junaliikennettä rintamalle ja takaisin.

Suurhyökkäyksen aikaan 1944 Pekka oli työvelvollisena Uuraan asemalla. Oli tapahtunut läpimurto ja Uuraa oli kiireesti evakuoitava. Velvollisuudentuntoinen 15-vuotias hoiti loputkin evakuoitavat junaan, nappasi yhden kiinnisaamansa porsaan kainaloonsa ja hyppäsi viimeiseen vaunuun. Junan päästyä Uuraata yhdistävän sillan yli, silta räjäytettiin vihollisen etenemisen estämiseksi.

Edessä oli taas matka jonnekin.

Pekan perhe asettui Toijalaan, Pekka kävi lukiota Hämeenlinnassa ja aloitti työt Postissa.  Armeijan Pekka  aloitti Santahaminan it-tykistössä, ja RUK:n jälkeen hänelle tarjottiin paikkaa kadettikouluun. Upseerin ura siinä maailmantilanteessa tuntui kovin epävarmalta, eikä Pekka lähtenyt sotilasuralle.  Myöhemmässä vaiheessa elämää hänestä tuli reservin yliluutnantti.

Viimeiselle matkalleen Pekka lähti 3.7. Havulinnasta, missä hän oli asunut viimeisen vuoden. Pekka olisi täyttänyt tässä kuussa 90 vuotta.

Postissa Pekka tapasi tulevan vaimonsa Tertun. Häät vietettiin vuonna 1951. Perheeseen syntyi kolme lasta, kaksi poikaa ja tytär. Tällä hetkellä lastenlapsia on 10 ja lastenlastenlapsia 11.  Vaimo Terttu kuoli kymmenen vuotta sitten. Pekka asui yksin omakotitalossaan Matinpuiston kentän lähellä vielä yhdeksän vuotta, kunnes ikä ja sairaus veivät voimat keväällä 2017.

Työura Postissa vei Pekka ympäri Suomea, Haapamäelle, Mänttään, Lammille, Urjalaan ja Valkeakoskelle.  Koti säilyi kuitenkin aina Toijalassa. Uransa loppuvaiheessa Pekka toimi Toijalan postikonttorin päällikkönä.

Harrastuksista läheisin oli jalkapallo. Muiden Karjalasta tulleitten parikymppisten Arvi Tiinuksen ja Matti Uosukaisen sekä vähän vanhemman Elias Räsäsen kanssa perustettiin Toijalan Pallo-49.

Karjalan värit musta, punainen ja valkoinen valittiin ilman muuta seuran väreiksi, ne olivat myös Viipurin Susien värit.

Pekan toiminta TP-49:n riveissä kattaa kaiken mahdollisen: Hän on ollut pelaaja, sihteeri, valmentaja, erotuomari ja  puheenjohtaja. Paitsi TP-49:n perustajajäsen Pekka oli perustajajäsenenä myös vuonna 2003 perustetussa TP-49 Killassa.

Pelaajana Pekka oli taitava pallonkäsittelijä, tekninen ja nopea. Hän malttoi mieluummin syöttää kuin yrittää itse väkisin. Hänen kanssaan pelanneet tietävät, että hän oli kentällä herrasmies, joka todennäköisesti ei saanut ensimmäistäkään varoitusta koko uransa aikana.

Valmentajana hän omalla esimerkillään osoitti, minne mennään ja mikä on tavoite. Puheenjohtajakaudella TP-49 nousi kakkosdivisioonaan.

Pekka  on poissa, mutta Pekan suunnittelema TP-49-tunnus  näkyy kaikessa Toijalan Pallo-49:n toiminnassa, on näkynyt jo liki 70 vuotta. Tietysti Karjalan väreissä.

Tapio Pajuoja

TP-49 Killan puheenjohtaja, Pekan ystävä ja valmennettava

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>