Oletko älypuhelinzombie?

”Keksintö suoraan helvetistä”, otsikoi eräs sanomalehti hiljattain jutun älypuhelimista. Aiheen oli nostanut esille eräs erityisopettaja. Hän kertoo jutelleensa aiheesta toisten opettajien kanssa ja sanoo näin: ”Olemme erittäin huolissamme siitä, mitä kännykät ja älypuhelimet ovat tekemässä ennen niin reippaalle nuorisollemme. Puheensorinaa ei paljonkaan kuulu. Tappeluita ei näe sen enempää kuin tulisia suudelmiakaan. Ennen niin arkipäiväisesti koulun käytävillä kukkinut teinirakkaus fritsuineen näyttäisi sekin siirtyneen nettiin. Tunne on hävinnyt.”

Jutussa haastatellut oppilaat toteavat, että keskittyminen on vähentynyt oppitunneilla, kun älypuhelin vie huomion. Opettajien aika menee puhelimesta huomauttelemiseen. Kun vanhemmat ovat alkaneet rajoittaa älypuhelimen käyttöä, niin arvosanat koulussa ovat nousseet. Jotkut haastatellut oppilaat sanovat itsekin kyllästyneensä jatkuvaan älypuhelin kanssa puljaamiseen. ”Liikaa tulee käytettyä. Älypuhelin kyllästyttää jo.” Haastateltu tyttö on oivaltanut, että elämä on jossain muualla kuin virtuaalisessa todellisuudessa.

Erityisopettaja jatkaa kiivain sanoin, mutta asiasta: ”Netissä pornoa selaava 8-vuotias on kyllä helppo tapaus. Hän on omissa oloissaan, eikä hirveästi häiritse aikuisten omaa somettamista.” Haloo,vanhemmat!

Opettaja on alkanut miettiä myös omaa älypuhelimensa käyttöä ja heittäneensä iPhonen nurkkaan ja alkaneensa katsella oikeaa elämää.

Niin, älypuhelimesta ei ole tullut ongelma pelkästään nuorille. Kun menee vaikkapa kahvilaan, jossa ystävät tapaavat toisiaan, näyttää usein olevan tilanne se, että älypuhelimia tsekkaillaan ja näppäillään. Luulisi, että tärkeämpää on tavata ja olla läsnä niiden ystävien kanssa, joita on tullut tapaamaan.

Itsekin huomaan heti havahtuvani, kun puhelimeen tulee ilmoitus Facebookista tai sähköpostista. Eilen sen sitten tein: Suljin puhelimesta Facebookin, jotta se ei ole koko ajan päällä.

Paastonaika alkaa. Sen yksinkertainen ajatus on: Luovu jostakin itsellesi turhasta, joka on tullut itsellesi liian tärkeäksi. Olisiko se some? Älypuhelin? Tietokone? Ja kun luopuu noista, niin jää aikaa tärkeämmille asioille: Lapsille (leikkikää yhdessä, pelatkaa lautapelejä, ulkoilkaa, tehkää retkiä, lukekaa kirjoja!), puolisolle, ystäville. Ja paastonajan jälkeen ehkä ymmärtää, että elämä on nyt ja tässä, ei älypuhelimessa.

 

Älä ole älypuhelinzombie. Yritän olla myös olematta.

Kirjoittaja on Kylmäkosken kappalainen.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?