Saan olla niin paljosta kiitollinen

Kylmäkosken Olkkarilla on sydämellinen ja kodikas tunnelma. Väkeä on tuvan täydeltä, pienet porinat kuuluvat ja taustalla voi Junnu Vainion musiikki. On sunnuntai-ilta ja alkamassa Olkkarikirkko Riina Saastamoisen johdolla.

Kylmäkosken Olkkarikirkko sai kiitosta. Junnu Vainion tekstit puhuttelivat kuulijoita.

Kylmäkosken Olkkarikirkko sai kiitosta. Junnu Vainion tekstit puhuttelivat kuulijoita.

Junnu Vainio (1928–1990) oli suomalaisen sielunmaiseman tulkki. Hänen ajattomat tekstinsä ja mestariset omat kuplettinsa puhuttelivat suomalaisia vuosikymmenet, joten miksi niistä ei ole jumalanpalveluksenkin musiikiksi. Kirkkokansalle ja kirkkokansastahan Junnu tekstinsä teki.

On keskellä meren selkää,luoto armoilla aallokon. Sinne lintukin pesiä pelkää, tyrsky lyö yli kallion. Miten sattuikaan sinne juurtumaan, yksinäinen saarnipuu, paikkaan sellaiseen, johon kyennyt ei elollinen mikään muu.

Junnu Vainio havainnoi paljon sellaista, mikä meiltä tavallisilta elämän tallaajilta jäi huomaamatta. Hän näytti meille luonnon ihmeet, elämän valot ja varjot, tunteemme ja lähimmäisiemme sielumaiseman.

Unohdammeko kumppanin?

Kappalainen Riina Saastamoinen puhuu saarnassa ihmisen vastuuntunnosta Jumalan edessä. Esimerkiksi hän nostaa episodin Toijalan rautatieasemassa, missä junasta asemalaiturille astunut ja siellä pahasti kaatunut nainen jätettiin oman onnensa nojaan.

– Saarnipuukin täyttää luojan antamaan tehtävää ja meillä on myös oma tehtävämme. Ei ole ollenkaan yhdentekevää miten toimimme ja miten elämämme elämme – ja millaisia jälkiä jämämme toinen toisillemme. Kaikella mitä teemme tai jätämme tekemättä, on oma merkityksensä. Hyvin mielellämme ajattelemme, että jonkun toisen asia ei kuulu minulle, tekee mieli ehkä tehdä vain välttämättömin tai aina ei ehkä sitäkään. Siirrämme katseemme apua ja tukea tarvitsevilta ja unohdamme vastuumme.

Kappalainen Riina Saastamoinen kysyy, pitääkö asemalaiturille kaatuvaa auttaa.

Kappalainen Riina Saastamoinen kysyy, pitääkö asemalaiturille kaatuvaa auttaa? Usko kulkee kuitenkin käsi kädessä välittämisen kanssa.

Mutta eihän luterilainen usko arvosta tekoja. Koko ajan saarnataan, että ihminen pelastuu yksin armosta.

– Usko kulkee käsi kädessä välittämisen kanssa. Raamatussa sanotaan, että usko ilman tekoja on kuollut. Uskon pitäisi saada meidät välittämään toisistamme ja osoittamaan sitä ihan konkreettisesti. Jumala tarvitsee meitä toimimaan käsinään ja jalkoinaan kantamaan toistemme taakkoja.

Jumalanpalvelus soljuu eteenpäin hyvin tutun musiikin tahdissa. Laulaja miettii, koskahan löydämme Junnun tai toisen riimittelijän Juice Leskisen tekstejä virsikirjasta. Junnu ainakin teki kymmeniä hittejä, joiden sanomaa sittenkin harvemmin pysähdytään miettimään. Toisaalta, kuinka monen virren sanomaa mietitään tarkemmin. Laulaako Katri-Helena Kalaoja sittenkin tulevia virsiä.

Mun sydämeni tänne jää, se lähelläsi aina on. Sen tavoita – jos halua vaik´maa ois lauluton. Mun sydämeni tänne jää aina asuinpaikallleen, vaik´ itse saan vain viivähtää kesäiltaan viimeiseen.

Olkkarikirkko päättyy Tapio Rautavaaran tunnetuksi sykähdyttävään tekstiin En päivääkään vaihtaisi pois.

Saan olla niin paljosta kiitollinen, kunhan vain osoittaa muistaisin sen. Se lahjoista suurin on mun kohdallain, kun tänne mä syntyä sain.

Olkkarikirkko päättyy, mutta kenelläkään ei ole kiire pois. Porina täyttää tuvan ja arkiset kuulumiset tuntuvat niin kovin tärkeiltä.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?