Konsultit sanovat usein, että tutkimusten mukaan asia on niin ja noin. Useimmiten jää mainitsematta, mistä tutkimuksesta on kysymys. Saattaa olla, että sellaista ei ole olemassakaan tai tuloksia tulkitaan kuin Homeros hevostaan: aina parhain päin.
Akaa ponnahti kertaheitolla koko Suomen tietoisuuteen, kun Epsi Rating julkaisi kuntien asukkaiden tyytyväisyystutkimuksen. Vain 5 sadasta suosittelisi Akaata asuinpaikaksi. Tulos herätti hämmennystä.
Onneksi vastarintaliike kokosi nopeasti vastaiskun. Tutkimuksen teettänyt iltapäivälehti joutui ottamaan uuden kierroksen. Toijalan S-Marketilla soi toinen kello. Tulos oli toinen: taisi käydä niin, että 95 prosenttia haastatelluista koki viihtyvänsä Akaassa. Kannattaa tulla käymään.
Rytkösen Mervi tuuletti oikein toden teolla ja nousi yhdellä puheella kapinaliikkeen kuningattareksi. Hän kertoi asuneensa pitkän ajan muun muassa Helsingissä. Viihtymisen ytimiä on, että on nähnyt muutakin. On mihin verrata!
Kunnallista kummallista
Kunnissa kuljetaan kohti suurempia yksiköitä. Vanhojen aikojen haikailu ei auta. Esimerkiksi ne kunnanisät ja -äidit, jotka jatkuvasti nostavat esiin oman entisen kotikuntansa asioita, ovat täysin kadottaneet roolinsa.
Kokonaisuuksien ymmärtäminen on edustajan hyve. Vastuut ja velvoitteet ovat laajat, eikä raha riitä kaikkeen. Ei meillä eikä muualla. Ainoa oikea vertailutapa on yrittää todistaa, missä olisivat entiset kunnat Toijala, Viiala ja Kylmäkoski, jos liitoksia 2007 ja 2011 ei olisi tehty. Kutsuisiko hunninko?
Jokainen kuntalainen on markkinoija. Päät pystyyn ja kertomaan, mitä kaikkea hyvää meillä on täällä tarjolla. Olen asunut pian 32 vuotta Akaan Toijalassa, kesäpaikka on Akaan Kylmäkoskella. Täältä löytyy vertailukelpoisia julkisia ja yksityisiä palveluita.
En vetoa tutkimukseen, vaan kokemukseen. Luulen, että tuhannet akaalaiset ovat samaa mieltä. Kun näin on, vahvistetaan henkeä – keltaisesta lehdistöstä välittämättä alati mahdollisimman suureen yhteiseen hyvään pyrkien. Me tarvitsemme henkeä jatkuvan epäkohtien etsimisen ja vanhan muistelun sijasta.
Lauluja sieltä ja täältä
Katri-Helena konsertoi vastikään Tampere-talossa. Omien klassikkojensa lisäksi hän esitti muun muassa Erinin tunnetuksi tekemän kappaleen Vanha nainen hunningolla. Kaikki tietävät, mitä hunningolla olemisella tarkoitetaan, mutta jos kirjoitetaan Hunninko isolla, voi tutkimuksiin vetoamatta väittää, että rallatus sopisi Urjalan tunnusmusiikiksi Innasen jälkeisessä historian vaiheessa. Taikayössä voi tapahtua mitä vaan.
Talvipäivän ratoksi kuuntelin eri sortin musiikkia youtubesta, tuosta mainiosta kaiken tiedon ja sivistyksen tuutista. Sieltä löytyi selailematta montakin tulkintaa Kauko Käyhkön tunnetuksi tekemästä kappaleesta Rempallaan: lehmä ja kukko ja porsaskin vielä, vaan kaikki niin ihanasti rempallaan.
Vastoin edellä esittämääni jollekulle Iltalehteensä uskovalle voi tulla pieneen mieleen arvelus siitä, että edellä mainittu laulu sopisi Akaan tunnuslauluksi. Olkoon niin; kotitalousvähennyksen ylärajaa on nostettu. Olkaa hyvä ja harkitkaa huushollienne pientä laittoa. Olisihan se niin somaa olla ihanasti rempallaan.
Viimeisimmät kommentit