Tuo urheiluselostaja Antero Mertarannan huudahdus on painunut lähtemättömästi monen jääkiekkofanin mieleen. Mikael Granlund oli juuri tehnyt ilmaveivimaalinsa MM-kisojen välieräottelussa Venäjää vastaan vuonna 2011. Temppu sai kiekkomaailman hetkeksi sekaisin. Selostaja jatkoi tunnepitoista vuodatustaan hokemalla useaan otteeseen ’herranjestas’.
Monet etenkin vahvoja tunnelatauksia sisältävät sanonnat juontavat juurensa Raamatusta. Ne ovat jääneet elämään arkiseen kielenkäyttöömme emmekä aina edes tiedosta niiden kristillistä alkuperää. Kun asiaa oikein miettii, arkipuheemme suorastaan vilisee noita sanontoja.
Tuolle ’herranjestaksellekin’ löytyy puhekielestämme useampi variaatio, kuten vanhempi versio ’herran pieksut’ tai ’jessus’. Nuorten suusta kuulee versiota ’ziisus’, mikä useimmiten osoittaa turhautumista aikuisten vanhanaikaista tai muuten hölmöä käytöstä kohtaan. Tai sitten päivittelemme ’voi Luoja’ tai kansainvälisemmin ’Oh My God’. Kun toivomme jotain hartaasti, mutta hieman epävarmoina, sanomme ’Jos Luoja suo…’.
Kun joku kertoo tuovansa Jobin postia, tiedämme, että nyt on tulossa huonoja uutisia. Vanhan testamentin mukaan rikas mies Job menetti yhdessä päivässä kaiken – koko omaisuutensa ja lapsensa, ja lopulta terveytensäkin.
Kolehti kerätään pyhänä kirkossa, mutta arjessa laitetaan hattu kiertämään eli kerätään rahaa lahjaksi tai avuksi tarvitsevalle. Jos ei ole autoa tai muuta kulkupeliä käytössä, mennään apostolinkyydillä eli jalan – niin kuin muinoin, kun Jeesus lähetti opetuslapset viemään ilosanomaa eteenpäin. Jos taas lähdetään pääkallonpaikalle, tarkoitetaan alun perin Jeesuksen ristiinnaulitsemisen paikkaa, Golgataa, mutta nyt suunnataan pääkonttorille tai jollekin muulle keskeiselle paikalle.
Tuttu ’Hoosianna’-hymni oli alkujaan riemuhuuto tai avunpyyntö ’auta, pelasta’ kuninkaalle tai Jumalalle. Tällä huudahduksella Jeesus otettiin vastaan Jerusalemin pääsiäisjuhlilla. Nykyaikana voi kuulla jonkun sanovan vaikkapa kovan kuntosalitreenin jälkeen, että ’reidet huutavat hoosiannaa’.
Jotkut raamatullista alkuperää olevat huudahdukset ovat aikojen saatossa kääntyneet voimasanoiksi, toisin sanoen kirosanoiksi. Mieleeni on painunut rippikoulumuisto 1970-luvulta. Pappi piti oppituntia meille rippikoululaisille kymmenestä käskystä. Käsittelyssä oli 2. käsky, joka siihen aikaan kuului ’Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu’.
Pappi harmitteli, kuinka ihmisten kuulee niin usein rikkovan tuota käskyä huutamalla ”Jumal’ – auta!” – vaikkei apuun olisi oikeaa tarvetta. Meillä teini-ikäisillä kesti hetken aikaa tajuta, että pappi tarkoitti tuttuakin tutumpaa voimasanaa, joka kirjoitetaan yhteen ilman heittomerkkiä. Nykymuodossaan tuo toinen käsky kuuluu: ’Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä’.
Tässä vain muutama esimerkki uskonnollista alkuperää olevista sanoista ja sanonnoista arkikielessämme. Niitä löytyy sadoittain, ja niiden alkuperään tutustuminen tarjoaa mielenkiintoisen oppimatkan Raamatun historiaan.
Tuulikki Moisio
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan viestintäasiantuntija
Pysähdy hetkeksi on Akaan Seudun kolumnisarja, jonka kirjoittajat edustavat Akaassa toimivia seurakuntia.
