Kansalaisten lisääntyminen on yhä useammin uutisissa. Tai tarkemmin sanottuna liian pienen lisääntymisen aiheuttamat ongelmat. Kansakunnan tulevaisuus on uhattuna. Suomalaisten syntyvyys on ollut alle korvaavan 2,1 syntyvyyden 1970-luvulta lähtien.
Tilastollisesti on nähtävissä, miten syntyvyys naista kohden on Suomessa vaihdellut 1,5:n ja 1,8:n välillä melkein 50 vuotta. Trendi on sama lähes kaikkialla maailmassa. 70-luvun öljykriiseistä alkanut taloudellinen epävarmuus tuotti selkeän alamäen synnytyksiin yhdeksän kuukautta kriiseistä uutisoinnin jälkeen. Huonot talousnäkymät toistuvat myös tänä vuonna.
Helpotukseksi tarkoitettu maahanmuutto ei myöskään ratkaise ilmiötä. Tutkijat ovat yllättäen havainneet, että myös maahanmuuttajat vanhenevat.
Lapsia syntyy vuosi vuodelta vähemmän. Väestötieteen laskelmien mukaan Euroopan väestössä tapahtuu 2050-lukuun mennessä 10 prosentin vähentymistä. Joissain valtioissa jopa 20 prosenttia. Siitä tahti vain kiihtyy. Vähemmän nuoria tarkoittaa vähemmän uusia perheitä. Mikä tarkoittaa entistä vähemmän uusia lapsia. Nykyään Suomessa enää neljässä seutukunnassa syntyy enemmän ihmisiä kuin kuolee.
Aiheeseen liittyvä uutisointi on vastavuoroisesti lisääntynyt vuosi vuodelta. Muistan olleeni teini-ikäinen, kun A-studiossa keskusteltiin tulevasta huoltosuhdeongelmasta. Olipa studiossa mukana myös yksi väestötieteen professori, jolta muistettiin kerran kysyä mielipidettä. Mitä pidempään syntyvyys on alle 2,1 lasta naista kohden, sitä haastavammaksi tulee kääntää kelkkaa. Tai tässä tapauksessa lastenrattaita.
Näemme Aasiassa ennakkona, mitä tapahtuu, kun syntyvyys on päätynyt alle kipurajan. Etelä-Korean syntyvyys on alhaisimpia maailmassa. Noin 0,7 lasta per nainen. Helmikuussa opetusministeri ilmoitti, että maassa on 157 koulua ilman ensimmäisen luokan oppilaita. Tällaiset koulut olivat enimmäkseen maaseudulla. Kouluissa on tänä vuonna 369 325 lasta ensimmäisellä luokalla. Se on pienin määrä sitten 1970-luvun. 51 miljoonan väestön ennakoidaan supistuvan 15 miljoonalla vuoteen 2072 mennessä.
Ratkaisua on etsitty monelta suunnalta ympäri maailmaa. Eikä mikään valtio ole saanut peittoja heilumaan halutulla tahdilla. Studiokeskusteluissa on yleensä mukana keski-ikäisiä poliitikkoja kommentoimassa eläkemaksujen epävarmuutta. Silloin tällöin muistetaan myös puhua siitä, mitä naiset ajattelevat ”synnytystalkoista.” Huoltosuhteesta ja eläkkeestä huolestunut ikäpolvi ei ole samalla aaltopituudella nuoren sukupolven murheiden kanssa. Siksi uskallan väittää, että syntyvyyden mahdollisen nostamisen tähden pitäisi ensin tiedustella, mitä nykyiset 18-25 vuotiaat ajattelevat lasten hankkimisesta. Haluaisivatko he sellaisia? Jos eivät halua niin miksi? Mitkä asiat ja ilmiöt ovat sellaisten haaveiden esteenä?
Ja sitten yhteiskunnan pitäisi uskaltaa tehdä niitä radikaaleja muutoksia, joita nuorten vaatimuslistalta löytyy, vaikka niiden säätäminen ei voittaisikaan ääniä vaaleissa. Harva puolue uskaltaa tehdä lakialoitteita, jotka tulkittaisiin ihmisten perhe-elämään sekaantumisena.
Juha Leinivaara
Kirjoittaja on akaalainen pienyrittäjä.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
