Etelä-Pohjalainen sosialisti ei turhasta pillastu

”Mikä erottaa terroristin ja eteläpohjalaisen naisen? Terroristin kanssa voi neuvotella.”

Tämä urbaani legenda tulee mieleen, kun keskustelee Palvelualojen ammattiliiton PAMin järjestöjohtajan Niina Koivuniemen kanssa. Hän on yksi heistä, joka viivytti kuulun kilpailukykysopimuksen syntymistä ja pisti pääministeri Juha Sipilänkin (kesk.) käymään asian tiimoilta liittonsa hallituksessa.

– Niinpä, mutta meillä oli aidosti asiat levällään ja paljon epäilyksiä. No Sipilä kävi meidän hallituksessa ja se selvensi ilmapiiriä. No sopimus syntyi, mutta meillä on edelleenkin jännitteitä, että koko kiky-sopimus pitäisi purkaa, koska leikkauksia on tullut edelleen.

PAMin järjestöjohtaja valvoo ensisijaisesti jäsentensä etuja.

– Saa nähdä nyt sitten. Sipilä lupasi meille, että uusia leikkauksia ei tule. Valtaa tässä on, mutta se on annettua ja aina vietävissä. Toisaalta pitää miettiä, mitä yleislakko tässä tilanteessa ratkaisisi. Ja turhasta ei pidä pillastua.

Tyky-päiviä ja muuta hauskaa

Niina Koivuniemi kertoo kuulleensa, että monet työnantajat ihmettelevät kiky-sopimuksen mielekkyyttä.

– No onhan keksitty kaikenlaisia tyky-päiviä ja muuta hauskaa. Moni työnantaja sanoo suoraan, että helvettiin koko homma, kamalan vaikea järjestään. Ja tiedän Pirkanmaan alueelta yrityksiä, joissa on unohdettu koko asia, koska menee liian monimutkaiseksi.

Kiky-sopimuksessa on myös kriisilauseke, mitä tehdä jos yrityksellä menee huonosti.

– Lähdetkö yrittäjänä lainaamaan työntekijöiltä, vain sanotko irti tuotannollisin ja taloudellisin syin. Menee hirveen vaikeaksi. Tämä näyttää siltä, että hallitus on keksimällä keksinyt asioita kuulematta työmarkkinajärjestöjä.

Yrityksien ja Suomen kilpailukyky paranee Niina Koivuniemen mielestä vain investoinneilla ja tuotekehitystä sekä osaamista parantamalla, ei työntekijöitä kyykyttämällä.

Työttömiä ei saa kyykyttää

Akaalainen Niina Koivuniemi on paljon haltija. Hän on 230 000 jäsenen ammattiliiton järjestöjohtaja ja liiton hallituksessa puheenjohtaja Ann Selinin henkilökohtainen varajäsen. Liiton jäsenet, joista 80 prosenttia on naisia, työskentelevät vähittäiskaupassa, matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajanpalveluissa, kiinteistöpalveluissa sekä vartiointialalla. PAM neuvottelee palvelualoille työehtosopimukset.

– Kyllähän minä sen ymmärrän, että Suomi on edelleen hyvin vaikeassa tilanteessa, mutta pitääkö edelleenkin suunnitella ihan mahdottomia. Työttömiä muka haastatellaan säännöllisin väliajoin, millä resursseilla – ja kolmen kuukauden välein. Jo nyt työttömät sanovat meille, että eivät he saa työvoimatoimistoista sitä palvelua, jota haluaisivat eli töitä. Siellä tavoitellaan koko ajan, ettei tarvitsisi maksaa mitään, sanoo Koivuniemi.

PAMilla pahin tilanne oli maaliskuussa tänä vuonna, jolloin liiton jäsenistä 22 000 oli työttömänä.

– Nyt se on taittunut. Tähän asti se on tasaisesti noussut vuodesta 2008. Metalliin ja rakennusalalle lama tulee kertarytinällä, meille viiveellä. Jos on tehdas ja sieltä jää kaikki työttömäksi, ne ostavat ruokaa ja käyvät ravintoloissakin niin kauan kuin ansiosidonnaista riittää. Jos työttömyys jatkuu, rahat loppuvat ja ostaminen hiipuu.

Nyt kauppa työllistää jälleen eikä alaa sumenna edes Anttiloiden katoaminen kartalta. Niina Koivuniemi kertoo kuulleensa hyviä lukuja muualta.

– Esimerkiksi S-ryhmä työllistää jälleen ja Tokmanni avaa uusia liikkeitä koko ajan. Ilmapiiri on aivan toinen kuin esimerkiksi viime vuoden syksyllä.

Kommunismi ei ratkaise mitään

Siihen ei kuitenkaan kannata Koivunimen mielestä tuudittautua, että vastakkainasettelun aika olisi ohi talouden kohennuttuakin.

– Pitäähän se toki paikkansa, että jos pienellä yrityksellä menee hyvin, niin sen työntekijöilläkin menee hyvin. Mutta peruslähtökohta kaikesta huolimatta on, että toinen haluaa lisää palkkaa ja toinen haluaa maksaa vähän vähemmän.

Tyytyväisiä ei tulla koskaan olemaan, mutta ei tähän lääkkeeksi Koivuniemi kommunismiakaan tarjoaisi.

– Kommunismi on ajatuksena hyvä, mutta ei se toimi. Eivät kaikki ihmiset ole koskaan solidaarisia, jotka toivovat oikeasti toisille hyvää ja antavat vähän omastaankin. Nythän esimerkiksi Suomessa vastakkainasettelu oikein korostuu. Jos sitä ei olisi, miksi rakentelisimme kiky-sopimuksia.

Kansanedustaja Hjallis Harkimo (kok) on sitä mieltä, että ammattiyhdistysliikkeen valtava omaisuus on saatava näkyviin.

– Tässä yhteydessä voisi kertoa vaikka, että kun emme saa arvolisäveroa takaisin, niin maksamme tätä veroa valtavasti, koska kulutamme ja ostamme valtavasti. PAM on vielä tehnyt päätöksen, että kynääkään ei osteta, jos se ei ole taatusti suomalainen.

Niina Koivuniemen mielestä Harkimon esitys on tyypillinen esimerkki siitä, että vastakkainasettelun aika ei ole ohi, ja joitakin tahoja Suomessa harmittaa, että työläiset puolustavat oikeuksiaan.

Pienten palkkojen nostaja

PAMin jäsenten palkat ovat Suomen pienimpiä. Niina Koivuniemen sydäntä särkee kun hän tietää tehdessään palkkoja alentavia sopimuksia tai 0-sopimuksia, mitä se jäsenten kukkaroissa merkitsee.

– Meidän liiton aloilla on kaikilla surkeat palkat. Nyt halutaan maahan kuuden euron tuntipalkkojakin ja Vasemmistoliitossa ehdotetaan 10 euron tuntipaikkaa minimipalkaksi – josta olen eri mieltä. No onhan meillä tilanne selkeästi parempi, puhutaan 11–12 euron tuntipalkoista, mutta harjoittelijoiden palkat ovat edelleen todella surkeat. Kaiken lisäksi meidän aloilla lähes kaikki ovat osa-aikaisia.

Työehtosopimuksissa on vuosien saatossa saatu pienimpiin palkkoihin korotuksia, mutta joka kierros on ollut Koivuniemen mielestä helvetinmoinen vääntö.

– Ihmisen arvostuksestahan tässä on loppuen lopuksi kysymys. Meillä ajatellaan, että nämä työt eivät vaadi paljon, joten ei tarvita oikein palkkaakaan. Esimerkiksi siivousalalla on saatu vähän asioita korjattua erityisellä ohjelmalla.

Ammattiliitossa tiedetään jäsenten ongelma. Neuvottelupöydässä vastassa on kuitenkin työnantaja, joka ilmoittaa, että palkkojen pitäisi olla vieläkin pienemmät, että ala työllistäisi.

– Tästä työllistämisestä on nyt tullut mantra, jota hoetaan. Kysyn usein, kuinka monta työtä meidän jäsenten pitäisi tehdä, että palkallaan vihdoin eläisivät. Yhteiskunnallisia totuuksia asioista laukoo joku  Nalle Wahlroos, jolla ei ole minkäänlaista käsitystä asioista – ja hänelle vielä taputetaan, miettii Koivuniemi.

Jäsenet liian hiljaa

PAMin ongelma on osittain vielä sekin, että naiset eivät ole niin kovia vaatimaan, tosin siivoojissa löytyy ryhtiä.

– Kaupanalalta kuulee sitäkin, että Siwan kassalla voi olla hyväpalkkaisen miehen kotirouva joutessaan. Homma on helppoa ja rouva saa pikkaisen omaa rahaa.

Maailma on onneksi tästä ajasta muuttunut, mutta ei joka paikassa parempaan suuntaan.

– Kiire on lisääntynyt, työ on pakkotahtista ja fyysisesti kuluttavaa. Olet kaupan kassa, mutta täytät myös hyllyjä ja päivität kylmätuotteita.

Niina Koivuniemi tietää mistä puhuu. Hän on työskennellyt lähes kaikilla niillä aloilla, joita hänen liittonsa edustaa.

– Palkka oli aina huono. Jos sinulla ei ole lapsia ja asut jonkun kanssa, niin sitten sillä elää. Osa-aikatyössä tulevat tietysti yhteiskunnan tuet, mutta onko tämäkään oikein, kun voisi olla kunnon palkka. Meidän järjestelmä on sellainen, että kaikki veronmaksajat huolehtivat suuret voitot niille yrityksille, joka käyttävät paljon osa-aikaisia työntekijöitä.

Suomen malli, utopiaa

Suomen mallissa palkankorotukset määräytyisivät vientialojen mukaan. Mallin äiti on PAMin puheenjohtaja Ann Selin.

– Tosin meidän ehdoton edellytys on, että siihen kuuluu matalapalkka-aloille Ruotsista kopioituna euromääräiset korotukset. Tämä on meidän tavoite ja katsotaan sitten tuleeko rauhallinen vuosi 2018.

Ensi vuosi on 0-korotusten vuosi ja PAMilla neuvottelut alkavat vasta vuoden lopulla.

– Oikein hyvässä Suomen mallissa on eromääräiset korotukset eikä prosentteja ja leikkuri pitäisi viedä niin korkealle, että meidän aloillakin tuntuu. Mikä minä olen sanomaan kenenkään palkoista, mutta jos puhutaan 3000–4000  eurosta, niin ei sinne tässä tilanteessa tarvittaisi niin paljon kuin matalapalkka-aloille.

Järjestöjohtaja Niina Koivuniemi on itse hyväosainen, mutta miettii työkseen vähäväkisten asioita.

– Tässä jos missä näkee, kuinka kahtiajakautunut Suomi on. Ja railo syvenee ja levenee koko ajan. Huolestuttavinta on se, että railoa eivät kaikki edes näe, sanoo Niina Koivuniemi surullisena.

 

 

Osta joululahjat yöllä

Kauppa on saanut tahtonsa läpi ja kaupan aukioloa ei rajoiteta enää millään tavalla. Ostoksille pääsee joissakin paikoissa läpi yön. Järjestöjohtaja Niina Koivuniemellä ei syntyneeseen tilanteeseen muuta sanottavaa kuin kysymys, ovatko muut palvelut kunnossa.

­– Niin, nythän voit ostaa vaikka joululahjasi keskellä yötä. Mutta miten esimerkiksi päivähoito järjestetään, kun yötyö lisääntyy. Esimerkiksi Akaa ei pystyisi vastaamaan syntyneeseen tilanteeseen mitenkään. Tähän asti vuorotyöläiset ovat tavanneet toisensa eteisessä, missä nyt, miettii Koivuniemi.

Ja vuorotyö ei tutkitusti sovi kaikille.

– Kun elämän rytmi on pysyvästi toinen kuin auringon rytmi, on vuorotyöläiselle todella työ jo sekin, että hän pitää itsensä yhteiskunnassa kiinni ja kunnossa, sanoo Koivuniemi.

 

 

Järjestöjohtaja nousee ratsaillekin

Etelä-Pohjanmaalla kaikki yrittävät. Toisin kuin Hämeessä, jotka kadehtivat naapureitaan, eteläpohjalaiset tekevät aina komiammin kuin naapurinsa. Niina Koivuniemelläkin on yrittäjätausta, ja hän on yrittäjä vieläkin, vaikka se ei ihan heti tule nykyisestä tehtävästä mieleen.

– Jo 17-vuotiaana perustin ratsastustallin ja aloin tuoda Virosta hevosia. Tämä talli on on edelleen olemassa. Ja minun nykyisellä miehellä ja tyttärelläni on ratsastustalli Hämeenlinnassa. Olen minäkin siinä mukana, vaikka se on mieheni nimissä, sanoo Koivuniemi ja nauraa päälle.

Yrittämisellä on työllistävä vaikutus.

– Kyllä. Kaikki viikonloput ja vapaa-ajat siellä menevät. Ja kyllä välillä itsekin vedän asiakkaille maastolenkkejä. Sivutoimilupa työnantajalta on olemassa. Toisaalta se on hirvittävän terapeuttista ja ihan erilaista kuin tämä työ.

Hämeenlinnan talli on ollut Niinan perheelle huhtikuusta.

– Yksi ratsastuksenopettaja kesällä työllistetäänkin. Vähän vanhoille juurillehan tässä on palannut.

Yrittäjänä hääpukujakin

Pyörittäessään hääpukuja valmistavaa yhden naisen yritystä 1990-luvan alussa, Niina Koivuniemi oli samalla Seinäjoen Sokoksella osa-aikaisena myyjänä.

– Tein yötä myöden vaatteita, mutta ei sillä oikein elänyt. Tykkään tehdä vaatteita edelleen. Sokoksessa olin miesten osastolla

Ammattiliittoon Koivuniemi liittyi 1992 ja sai heti puhelun.

– Mua pyydettiin edustajaehdokkaaksi liittovaltuustoon, koska sinne piti saada nuoria. Sanoin, että ei ole aikaa. Minulla ei silloin paljon mukavaa tekemistä. Lähdin, kun sanottiin, etten kumminkaan pääse. Meitä oli neljä ehdokasta, kaikki muut kuudenkympin ja kuoleman väliltä. Se mainoskin ei ihan hirveä, muistelee Koivuniemi.

Hän sai kuitenkin eniten ääniä ja näin alkoi taival ammattiyhdistysliikkeessä. Nuori nainen istui hiljaa osaston kokouksessa ja kuunteli. Liittokokouksessakin hän mietti, mitä sanottavaa olisi.

– Sielläkin oli vajetta nuorista hallituksessa. Yhtäkkiä huomaan istuvani Liikealan ammattiliiton hallituksessa tietämättä asioista yhtään mitään. Tämä sitten vei mennessänsä.

Silloinen poikaystävä kyllä toppuutteli, kun järjestötoiminnasta ei saa palkkaakaan.

– Että vapaaehtoisesti. Sitä rupesi kiinnostumaan kaikesta. Olin kyllä Sokoksella jo työsuojeluvaltuutettu, mutta sehän oli aivan eri asia kuin jonkun tehtaan vastaavassa tehtävässä.

– Kai olen tässä kun olen saanut suuni auki.

Politiikkaankin vastentahtoisesti

Sokoksella ollessaan Koivuniemi teki hetken toimistotöitäkin, jolloin esimies houkutteli politiikkaan. Hän vastasi systemaattisesti, ei kiinnosta. Hän asui silloin Ylistarossa.

– Ärsytti, että kysyttiin ja tarjottiin puoluettakin. Jostakin olin kuullut, että kokoomus olisi hyvä puolue, tietämättä tästäkään asiasta yhtään mitään. Kuulosti kivalta, mutta kun otti selvää asioista, niin ei ehkä sittenkään aatteeltaan minun puolueeni.

Niinan äiti toimi kodinhoitajana, isä yrittäjänä. Hän arvelee vanhempiensa äänestäneen joko keskustaa tai kokoomusta.

– Meillä on aina kuitenkin tehty hyvää ja autettu. Toin Perä-Seinäjoen kadulta meille kotiin pojan, joka asuu vieläkin meillä. Hänen elämänsä oli sekaisin. Nyt on muuttanut jopa sukunimensä Koivuniemeksi.

– Äiti muistaa sen, kun änkkäsin aina vaarin kanssa, joka oli kova oikeistolainen. Kaikki kommunistit hän haukkui aina. Minutkin sanoi erottavansa suvusta.

Vaari pelkäsi, että Niinasta tulee kommunisti.

– Kirjoitin lehteen Tarja Halosta tukevan kirjoituksen, ja vaaria se otti syvältä. Toivottavasti sitä ei kukaan luo, hän mutisi.

Sitoutumattomana Niina Koivuniemi oli kuitenkin kunnallisvaaleissa sosialidemokraattien listoilla.

– Koko ajan oli sellainen fiilis, että en ole ihan kotona. Ei vielä Vaasassa, mutta kun tulin Tampereelle, tilanne rävähti. Huomasin, että vasemmistoliittolaisia syrjittiin. Ihmettelin.

Kun Koivuniemi kertoi aikaistaan liittyä Vasemmistoliiton jäseneksi, jopa sieltä sanottiin, että jos hän sen tekee, tie on pystyssä.

– Kun liityin, joku lakkasi jopa puhumasta minulle. Minähän loikkasin. Sirosen Hannukin sanoi, että voisinhan olla erittäin vasemmalla oleva demari. En voinut, koska Paavo Lipposen politiikkaa tökki niin, sanoo Niina Koivuniemi.

Koulutukseltaan Niina Koivuniemi on yo-merkantti ja kansainvälisen liiketoiminnan kauppateknikko. Hän on suorittanut myös MKT markkinointitutkinnon.