Nokkonen on ravinteikkain luonnonyrttimme, oikea ravintoaineiden tehopakkaus. Pinaattiin verrattuna se sisältää runsaasti esimerkiksi proteiinia ja ravintokuitua. Nokkosessa on merkittäviä määriä magnesiumia, kaliumia, piitä, fosforia ja rautaa. Lisäksi etenkin kalsiumia on runsaasti, joten nokkonen sopii sen lähteeksi kasvisruokavalioon. Nokkonen sisältää suuria määriä myös folaattia ja A- ja E- vitamiineja, ja esimerkiksi C-vitamiinia nokkosessa on kolme kertaa enemmän kuin pinaatissa. Runsasravinteista nokkosta on kansanperinteessä käytetty lähes kaikkien sairauksien hoidossa sen yleiskuntoa parantavien ominaisuuksien vuoksi.
Nokkosta voidaan käyttää mitä moninaisimpiin ruokiin sekä tuoreena että kuivattuna. Se maistuu vaikkapa vihannespaistoksissa, kasvislisukkeissa, kastikkeissa, muhennoksissa, keitoissa, piiraissa, pannukakuissa, leivissä ja sämpylöissä. Nokkonen on myös hyvä perusaines viherjauheeksi. Syksyllä voi kerätä nokkosen siemeniä; niillä sanotaan olevan piristävä vaikutus ja ne sopivat lähes minkä ruoan lisukkeeksi tahansa, vaikkapa aamupuuron, jogurtin tai myslin päälle.
Nokkoset ovat parhaimmillaan alkukesällä tuoreina, noin 15 sentin korkuisina versoina. Myös loppukesän nokkosten latvat ovat hyviä. Nokkoskasvustoa kannattaa kesän aikana niittää, jolloin tilalle kasvaa uutta syötävää. Nokkosta ei kannata kerätä kompostien ja karjasuojien läheisyydestä tai typellä lannoitetuilta alueilta, sillä tällaisilla paikoilla nokkoseen kertyy helposti liikaa ihmiselle haitallista nitraattia.
Nokkosen versoja tai latvustoja voidaan säilöä talven varalle pakastamalla ryöpättyinä tai kuivaamalla sellaisenaan. Ryöppäys ja kuivaus poistavat poltinkarvojen pistävyyden. Ryöppäyksessä nokkosen versot kastetaan kiehuvaan tai lähes kiehuvaan veteen, jolloin kasvi muuttuu kauttaaltaan tummanvihreäksi. Versot huuhdellaan kylmällä vedellä ja puristetaan kuiviksi. Ryöpätyt nokkoset pyöritetään rullaksi, joka leikataan pieniksi paloiksi. Nokkospalat ovat irtonaisia ja helposti käytettävissä myös pakasteina, kun ne pakataan ohueksi kerrokseksi.
Minna ja Viljami Ovaskainen
Juttu aloittaa kesäisen Villiyrtit tutuiksi -juttusarjan, jossa esitellään Suomessa kasvavia luonnonyrttejä. Sarjan kirjoittajat ovat tietokirjailijoita ja luonnontuoteneuvojia.
