Valmistelutyö osana kunnallista päätöksentekoa ja leasing-kiima

Teknisen lautakunnan 9.5. pidetyn kokouksen pöytäkirja on mielenkiintoista luettavaa. Pöytäkirjan perusteella saa sen kuvan, että Akaan kaupungissa veroeuroja riittää ja että kunnan teknisen toimen valmistelutyöhön suhtaudutaan edelleen huolettoman luottavaisesti. Satatuhatta sinne tai tänne ei tunnu tuntuvan missään, vaikka tällaisista summista kertyy vuosien mittaan merkittäviä summia, jos kuntapäättäjät eivät ole valppaita.

Tekninen lautakunta päätyi toukokuun alun kokouksessaan muun muassa yksimielisesti esittämään kunnanhallitukselle ja valtuustolle suunnitelman Yleisten teiden viitoitusmuutoksen Toijalasta Akaaksi (§ 35) hyväksymistä. Ramboll Oy:n tekemä esisuunnitelma maksoi esityksen mukaan 7000 euroa, ja alustava kustannusarvio opasteiden vaihtamiselle on noin 115 000 euroa. Vaikka Pirkanmaan ELY-keskus tukisikin hanketta 30 000 eurolla, puhutaan kuitenkin lähes 100 000 euron hankkeesta.

Seuraava kohta on vielä mielenkiintoisempi. Samaisessa kokouksessa tekninen lautakunta hyväksyi (tälläkin kertaa yksimielisesti) teknisen toimen valmisteleman Lisämäärärahaesityksen katuvalaistuksen osan uusimiseksi Viialassa kesällä 2017 (§ 36). Kyseessä on 8,7 kilometrin mittainen katuverkkoalue, jossa katuvalaistus on vanhaan malliin toteutettu puupylväiden ja ilmakaapeleiden varaan. Teknisen toimen laskelmien mukaan katuvalaistuksen uusiminen kokonaisuudessaan maksaisi 300 000 euroa. Kyseisen investoinnin myötä vuotuinen energiansäästö olisi 7000 euroa vuodessa, mikä kaiketi tarkoittaa sitä että hankkeen kuoletusaika olisi lähes 43 vuotta. Tässä sitä voi tavallinen kuolevainen miettiä, onko tällaisessa investoinnissa järkeä.

Seuraavaksi esityksessä nostetaan esiin Elenia ja yhteiskaapelointihanke. Hankkeen hyötyjä perustellaan seuraavasti: ”Kokonaan uusimisen sijaan on tietysti vaihtoehtona hankkia pelkästään maakaapelit, mutta tällöin energiansäästöä ei saavuteta ja vanhojen puupylväiden poistaminen jäisi yksin kaupungin hoidettavaksi, eli kokonaisuudessaan tulisi kalliimmaksi. Tekninen toimi on selvitellyt hankkeen rahoittamista leasing-periaatteella. Leasingvuokra/kk olisi vuokrakuukausien määrän vaihdellessa 120–144 kk välillä 2100–2400 euroa/kk, josta noin neljännes katettaisiin säästyvinä energiamenoina.”(D/451/02.02.00/2017)

Käytännössä tuo edellä mainittu teksti tarkoittaa sitä, että vuositasolla 29 000 euron leasing-sopimuksella saadaan siis 7000 euron energiansäästö.

Teknisen lautakunnan hyväksymässä esityksessä vaihtoehtoina on siis joko katuvalaistuksen täydellinen uusiminen tai vain maakaapeleiden rakentamiseen osallistuminen. Miksi tekninen toimi ei ole selvitellyt useampia vaihtoehtoja? Jos tällaista ajatusleikkiä lähdetään leikkimään, niin esityksestä puuttuu ensinnäkin vaihtoehto, jossa ilmajohdot poistetaan ja maakaapeli liitetään vanhoihin kreosiitilla kyllästettyihin ja käytännössä kaiketi lähes ikuisiin (?) valopylväisiin. Toiseksi siinä ei myöskään ole esitetty laskelmaa vaihtoehdosta, jossa sekä ilmajohdot että vanhat puiset valopylväät säilytetään. Näissä kahdessa vaihtoehdossa katuvalaistuksen energiatehokkuutta voitaisiin parantaa vaihtamalla vanhat valonlähteet uusiin ja energiaystävällisempiin valaisinosiin. Näin on jo toimittu useampia vuosia isoissakin kaupungeissa. Eikö nämäkin vaihtoehdot ja niiden hintalappu olisi pitänyt kartoittaa?

Toinen ihmetyksen aiheeni koskee tätä esityksen leasing-sopimusta, jonka hintalappu olisi ymmärrykseni mukaan jotakuinkin sama kuin edellä mainittu 300 000 euroa (noin 288 000–302 000 euroa) 120–144 kuukauden sopimuskaudelta. Mitä kymmenen vuoden jälkeen tapahtuu? Lunastaako kunta sopimuskauden päättyessä maakaapelit jollain tietyllä ennalta sovittavalla summalla vai käyvällä markkinahinnalla? Vai jatkuuko sopimus jonkinlaisena vuokrasopimuksena ja jos jatkuu, niin mikä on sopimuksen hintataso? Tätä puolta ei ole teknisen lautakunnan hyväksymässä ehdotuksessa tuotu esiin lainkaan. Onko teknisen lautakunnan jäsenillä kenties ollut käytettävissään tarkemmat yksityiskohdat mahdollisesta leasing-sopimuksesta?

Leasing-rahoitus on tietysti yksi vaihtoehto perinteisen kuntarahoituksen rinnalla. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei leasing-rahoitus ole lainarahoitusta halvempaa rahaa, vaan se on normaalia yritystoimintaa, jonka tarkoituksena on yksinkertaisesti tuottaa voittoa. Kunnalle leasing-sopimuksen solmiminen on tarkkaa puuhaa, ja erityisen kriittinen on sopimuksen päättymishetki. Isommissa hankkeissa tulee miettiä sitäkin, että leasing-sopimuksissa muun muassa poistojen tuomat verohyödyt jäävät käsittääkseni saamatta.

Entä mikä hyöty tässä on suhteessa siihen, että kunta hakisi hankkeelle lainaa. Onko hyöty vain se, että paperilla kunnan lainataakka ei kasva?

Lopuksi on vielä pakko kysyä seuraavaa: voiko kaupunginhallitus esimerkiksi tämän jälkimmäisen lautakunnan esityksen pohjalta tehdä asianmukaisen ja kunnan kannalta taloudellisesti järkevän päätöksen? Allekirjoittaneen mielestä ei voi. Joku voi tietysti puolestaan kysyä, että miksi vaivautua kirjoittamaan näistä joistakin sadoista tuhansista, kun kaupungissa on miljoonaluokan ongelmiakin. Itse asiassa kirjoitan juuri siksi, että edellä esitetyn kaltaiselle valmistelutyölle perustuvaa päätöksentekoa tapahtuu koko ajan ja kaikkialla niin isossa kuin pienessä mittakaavassa. Se, että käsittelyyn tuotu esitys jätetään tarvittaessa pöydälle tai palautetaan takaisin valmisteluun, ei ole kunnallispäättäjien heikkoutta, vaan kyseessä on paitsi oikeus myös velvollisuus.

Susanna Noki

 

Kommentit (2)

  1. Hannu Mikkonen

    Todella hienoa, että joku pöyhii tällaista täysin luokatonta valmistelua ja päätöksentekoa. Tuntuu siltä että luottamushenkilöt ovat ottaneet ihan tosissaan vanhan vitsin, että luottamushenkilön tehtävä on luottaa. Olen usein kuullut puheenjohtajatason luottamushenkilöidenkin sanovan, että viranhaltija on valmistellut asian virkavastuulla joten täytyyhän siihen luottaa. Viime aikoina olemme havainneet, että aina ei kannattaisi luottaa, edes korkeimman varanhaltijan toimintaan. Ja sitten kun lautakunta on tehnyt päätöksen niin viranhaltijan vastuu loppuu siihen, koska ”lautakuntahan sen päätti.” Lautakunnan jäseniksi on kova hinku ja tunku, mutta asioihin ei kuitenkaan jakseta paneutua. Siinä joutuu lukemaan, laskemaan ja ajattelemaan. Omalta ”luottamus-uraltani” muistan jäseniä jotka eivät kokouksissa neljään vuoteen sanoneet muuta kuin päivää ja näkemiin. Kiitos vielä kerran selkeästä kirjoituksesta. Mihinkään ongelmaan tai asiaan ei ole yhtä ainoaa oikeata ratkaisua.

  2. Susanna Noki

    Kiitos kommentistasi! Itse olen tiukan talouskurin kannattaja, sillä tässä kunnassa on nyt niin isoja haasteita, että rahankäyttöä olisi mietittävä ja todella tarkkaan.

    Koulut on saatava kuntoon samoin kuin muut kunnan kiinteistöt, siinä ei voi säästellä. Tarvittaessa on pystyttävä rakentamaan uutta. Tässä tilanteessa rahojen puolihuolimaton syytäminen sinne tai tänne on vastuutonta.

    Mielestäni talouden tasapainottaminen henkilöstösäästöillä ei ole oikea tie. Säästökohteet on löydettävä muualta. Tilintarkastajan puheenvuoro valtuuston viime keskiviikon kokouksessa olisi myös ollut uutisoinnin arvoinen. Tilintarkastajan mukaan kaupunkimme henkilöstön sairauspoissaolot ovat huomattavasti suuremmat kuin kunnissa keskimäärin. Voi kysyä, miten kuormittavaa kunnassamme on työskennellä? Onko työntekijöiden työtaakka paikoin liian suuri, entä työilmapiirin ja moninaisten sisäilmaongelmien vaikutus työssäjaksamiseen. Tällaisessa tilanteessa kokouksessa esiin otettu tulospalkkaus tuntuu hieman köykäiseltä ratkaisulta. Jos työsuhdeasiat ja palkkaus on asianmukaisesti hoidettu, eivät yleensä suhteellisen pieniksi jäävät tulospalkkiot motivoi pitkään. Lisäksi tulospalkkauksella saatetaan luoda uusia ongelmia ja ristiriitoja.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?