Suomi saa kauan kaivatun sosiaali- ja terveysuudistuksen. Uudistuksen tiellä on vielä monta ongelmaa, joista perustuslailliset ongelmat eivät ole vähäisimpiä, mutta järjestämislaki saadaan vuoden 2015 aikana voimaan ja tästä johtuen valtakunnallinen uudistus astuu voimaan vuoden 2017.
Miksi uudistuksen etenemisestä voi olla niin varma? Siksi, että uudistuksen sisällä on vahva ideologinen lataus – yksityinen vastaan julkinen palvelutuotanto – joten sosiaalidemokraattien on pakko saada uudistus maaliin ennen eduskuntavaaleja. Julkisen palvelutuotannon säilyttäminen on sosialidemokraateille arvokas asia ja nyt se on myös parlamentaarisen sote-uudistuksenkin tahtotila. Jos tämä menee kiville, tuleva hallitus tuskin samanlaista synnyttää.
Toijalan Työväenyhdistyksen avoimessa kuukausikokouksessa sote-uudistusta puolusti voimakkaasti kansanedustaja Hanna Tainio. Hän sanoi varsin suoraan hyvin epäilevälle kokousväelle, että tämä on parasta mitä saadaan. Toijalan Työväenyhdistyksen kokouksissa on tapana puhua suoraan ja tarvittaessa pistää puolueen kärkinimetkin ojennukseen, jos niikseen tulee, mutta nyt kokousväki aisti oppositiovuosien koittavan. Tainio sai kyllä vastaansa voimakkaita ja hyvin asiantuntevia kysymyksiä, mutta perusvire säilyi asiallisena.
Harri Rämö on vahva kunnallispoliittinen vaikuttaja ja nimenomaan sosiaalipolitiikan asiantuntija. Hän haikaili sosiaalipolitiikan gurun Matti Kuusen perään ja pelkää, että sote-uudistudistuksessa terveystoimi talloo sosiaalitoimen alleen. Itsekin sosiaalityössä toiminut Rämö kysyy aiheellisesti, tarvitseeko tulevaisuudessa toimeentulotukiasiakkaidenkin jonottaa terveyskeskuksessa. Rämö myös näkee uudistuksen suurena ongelmana sen, että se tehdään ylhäältä alaspäin. Hän ei puhuisi ollenkaan paremmista palveluista vaan keskittämisen ja vahvan ohjauksen tuomista rajuistakin säätöistä.
Sote-uudistus liikahti, kun parlamentaarisesti luovuttiin uudistuksen kytkemisestä kuntauudistukseen. Perusturvalautakunnan puheenjohtaja Harri Rantala pohti, mihin enää tarvitaan kuntia, kun suurin osa asioista päätetään erva-alueilla. Rantala myös visioi, että tulevaisuudessa Akaassa on korkeintaan yksi terveysasema.
Myös Valkeakosken aluesairaalan tulevaisuus mietitytti kokousväkeä. Henna Rantanen maalasi tulevaisuuden synkäksi ja muutoksilta eivät aluesairaalat Hanna Tainionkin mielestä säily. Edessä on keskittämisiä, palvelujen karsimisia ja palveluhintojen nousu.
Sote-uudistus tuo tullessaan maahan aivan uutta hallintoakin. Kuka tekee päätöksiä erityisvaltuualueilla? Miten palvelujen käyttäjät pääsevät palveluihinsa vaikuttamaan? Hallinnolla ja byrokratialla on tapana hoitaa itsensä tukeville oksille, mutta miten käy potilasta palvelevien käsien, kun minkäänlaisista irtisanomissuojista ei edes keskustella.
Järjestämislaki on lausunnoilla, mutta monia käytäntöjä vasta mietitään. Kansalainen miettii tulevaisuuttaan, voiko haja-asutusalueilla asua jatkossa ollenkaan. Sotesta tuskin saadaan aiheita vaalikentille, niin epämääräinen se vielä on, että oikeat kysymykset ovat liian vaikeita kaikille puolueille.
Viimeisimmät kommentit