Henri Salonen
Suomen valtio on asettanut merkittävät tavoitteet puun käytön lisäämiselle rakentamisessa. Ympäristöministeriön Puurakentamisen ohjelmassa edellytetään julkisen sektorin tekevän enemmän ympäristöystävällisiä ja vastuullisia hankintoja. Puurakentamisen tavoite kaikesta julkisesta uudisrakentamisesta on vuonna 2022 31 prosenttia ja vuonna 2025 45 prosenttia. Mainittakoon, että parhaillaan vastaava lukema on noin 15 prosenttia, eli kasvutavoitteet ovat varsin kunnianhimoisia.
Suomen suurimmat kunnat ovat aktivoituneet julkisen puurakentamisen suhteen ja pienet kunnat seuraavat perässä. Joissain kunnissa puurakentamisen mahdollisuuksia ei tunnisteta vielä hyvin. Seutukaupungeista esimerkiksi Kemi, Iisalmi, Imatra, Hamina, Rauma, Uusikaupunki, Ylivieska, Kristiinankaupunki, Varkaus, Nurmes, Lieksa, Lempäälä, Kotka ja Riihimäki ovat esimerkkejä Akaan kaltaisista kunnista, joissa puurakentamista edistetään tietoisesti.
Vaikka usein maakuntastrategiat mainitsevat puurakentamisen, ei useinkaan enää vastaavaa mainintaa kuntastrategioista löydy. Pelkästään kuuluminen hiilineutraaliuteen tähtäävään HINKU-kuntaverkostoon ei ohjaa puurakentamiseen muuten kuin ekologisuustavoitteiden kautta.
Puurakentamista verrataan lähtökohtaisesti aina betoni- ja teräsrakentamiseen. Verrattuna Suomen tämänhetkiseen harmaaseen rakentamiskulttuuriin, nykyajan ja tulevaisuuden puurakentaminen on rakennushankeprosessina hyvin erilainen. Selvennettäköön, että harmaudella viitataan tässä yhteydessä teräkseen ja betoniin. Puurakentaminen pyritään toteuttamaan hyvin pitkälle teollisen puuelementtituotannon keinoin, jolloin rakentamisen työmaavaihe on merkittävästi lyhyempi ja säästytään rakenteiden kuivattamisjaksoilta.
Rakentamiskulttuurin muutos aiheuttaa väistämättä kipuilua, siirtyminen uuteen ja osittain tuntemattomaan vaatii rohkeutta ja innovatiivisuutta. Erityisesti suuret rakennuttajat, kunnat ja tilaajat ovat hoksanneet aiheen imagovaikutuksen ja näkevät puurakentamisen houkuttelevuuden omassa toiminnassaan erittäin suurena tekijänä.
Puu-uskovaisuutta tulee kuitenkin välttää, rakennusmateriaaleja tulee edelleen käyttää oikeissa paikoissa. Kuparista ei kannata tehdä lauteita eikä puusta perustuksia. Viime vuosituhannen lopulla rakennusliikepatruuna kiteytti myös hyvin relevantin sanoman, joka pätee markkinatalousnäkökulmasta katsoen edelleen: ”Me emme rakenna puusta emmekä betonista vaan rahasta.”
Puurakentamisen kustannukset ovat tällä hetkellä väistämättä suurempia kuin vastaavan betonirakennuksen. Asetelma on kuitenkin vähintäänkin epäreilu. Rakentamiskulttuurimme on hioutunut betonirakentamisen oppeja noudattaen ja luoden. Betonirakentamisen alihankintaverkostot ja tuotantolaitokset ovat levittäytyneet vuosikymmenien aikana koko Suomen maantieteelliselle alueelle. Vastaava verkosto on vasta rakentumassa puurakentamisen ympärille ja kasvukipujakin varmasti vielä tulee. Tulevaisuus ei kuitenkaan näytä puisevalta.
Akaaseen rakennetaan parhaillaan hyvinvointikeskusta sekä liikuntahallia, lisäksi koulun ja keskuskeittiön rakentaminen on käynnistymässä. Edellisten rakentaminen tapahtuu hyvin perinteisin harmain menetelmin. Tuttua, turvallista ja joidenkin mielestä tylsääkin.
Henri Salonen
Kirjoittaja on Tampereen ammattikorkeakoulun lehtori, akaalainen entinen kaupungin teknisen toimen viranhaltija.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
Viimeisimmät kommentit