Kateissa
Sunnuntain Ylppö-päivässä Toijalan yhteiskoululla olisi saanut olla enemmänkin kuulijoita kuin nyt oli. Päivän teemasta Perhe 2000-luvun Suomessa, on pureskeltavaa meille kaikille. Ilahduttavaa oli se, että isovanhemmat olivat liikkeellä lastenlapsiensa kanssa.
Ylppö-päivä syntyi parikymmentä vuotta sitten kohottamaan silloisen Toijalan julkista kuvaa. Päivän keksi palveluklubien koulutustilaisuus, jonka veti hallintotieteiden tohtori Timo Keski-Petajä. Hyvien alustajien siivittämä ilmainen tapahtuma perheille oli Ylppö-päivän luojien tavoitteena. Julkisuus tulee itsestään, kunhan on jotakin mielenkiintoista tekeillä. Sunnuntain Ylppö-päivän järjesti Akaan Rotaryklubi yhteistyökumppaniensa kanssa.
Vuonna 1887 syntynyt ja 104 vuoden ikään ehtinyt Arvo Ylpö oli akaalainen maailmakuulu lastenlääkäri ja koko Suomen arkkiatri. Arvon sisar Ilta Ylppö puolestaan perusti Toijalan yhteiskoulun 1907 sukunsa lahjoittamalle tontille. Molemmista asioista voisivat akaalaiset olla ylpeitä, jos tekisivät vähän numeroa.
Ylppö-päivän mahtavien alustajien lastenpsykiatri Anne Behmin, nuorisotyöntekijä Hanna Halmeen ja digikouluttaja Eeva Kaarneen viesti oli selvä: suurimmalla osalla perheitä ja nuoria menee hyvin, mutta vakavia ongelmiakin on.
Yksinäisiä lapsia on paljon ja liian paljon nuorista jää koulutuksen ulkopuolelle. Anne Behm sanoi, että syrjäytyminen alkaa jo koulussa. Kuinka moni vanhemmista tai opettajista huomaa, että omalla lapsella ei olekaan porukkaa. Ja eihän siitä kauaa ole, kun koululaisten aamu- ja iltapäivähoito oli tuntematon käsite hyvinvointivaltio Suomessa. Aamuisin ja iltapäivisin olivat pienet koululaiset yksin vielä 1990-luvulla.
Hanna Halme tekee Akaassa etsivää nuorisotyötä. Hän kuuluu heihin, jotka etsivät järjestelmän kadottamia nuoria tuen ja avun piiriin. Ja kateissa he ovat! 15–28-vuotiaista akaalaisista nuorista on kaiken ulkopuolella 11–12 prosenttia. Kaikki ei löydy koskaan, eivätkä kaikki tarvitse apua. Etsivä nuorisotyö tavoitti viime vuonna 79. Löydetyistä 91 prosenttia ohjattiin palvelujen piiriin. Joku lähti opiskelemaan toinen työhön. Myös akuutteja ongelmia ratkottiin. Vuokria oli maksamatta ja häätö uhkasi. Toipa joku maksettavaksi sähkölaskunkin.
Etsivän nuorisotyön tukikohta Meijerillä on suosittu paikka. Sinne tullaan usein vain juttelemaan ja sinne tuovat myös kaverit kadonneita kavereitaan. Mitä se kertoo Akaasta, että täällä on kaiken ulkopuolella 297–415 nuorta? Akaa on Nokian kanssa tasoissa, mutta ei hyvässä asiassa. Onneksi Akaan kaupungin nuorisotyö on tiedostanut tilanteen ja etsivällä nuorisotyöllä on resursseja toimia.
Digikouluttaja Eeva Kaarne sanoi, että kaikki mikä voi mennä internetiin, myös menee sinne. Hänen mielestään Suomessa ei opeteta ollenkaan tarpeeksi medianlukutaitoa. Varsinkin nuoret liikkuvat verkossa useimmiten verkon ehdoilla ymmärtämättä ollenkaan, että heihin pyritään koko ajan vaikuttamaan. Kaarne muistutti vanhempia, että lapsen elämä on tässä ajassa muuttunut pysyvästi yksityisestä julkiseksi silloin kun hän lähtee nettiin. Eeva Kaarne puhui maineen hallinnasta pohtiessaan, ajatellaanko mitään kun laitetaan oma naamakuva muka turvalliselle keskustelupalstalle. Sekin on tärkeä huomio, että netti ei ole kone. Viestin lähettää ja vastaanottaa aina ihminen.
Monessa asiassa on voimakas murros käynnissä. OP Ryhmän pääjohtaja Reijo Karhinen sanoi vieraillessaan Akaassa syyskuun alussa, että muutos tulee tuskin koskaan enää olemaan niin hidasta kuin nyt. Aikuisten tehtävä on katsoa, että lapset löytävät muutoksessa polun pään.
Arvo Ylppö kehoitti vanhempia aina sivusilmällä katselemaan, missä lapset menevät. Multaa piti löytyä kynsien alta, jotta vastustuskyky bakteereja vastaan säilyy.
