Kevät oli jo pitkällä. Keskikoulun (nykyisen peruskoulun luokat 5–9) viimeisen luokan takarivin poikia ei meneillään oleva oppitunti kiinnostanut, vaan ajatukset harhailivat ties missä. Hälinääkin syntyi kun ulkona muka tapahtui jotakin paljon mielenkiintoisempaa. Tuntia piti koulun arvostettu kuvaamataidon lehtori lempinimeltään Käppänän. Hän oli varreltaan hento, jo kumarainenkin, mutta mieleltään kovin daideellinen. Opetus oli joskus niin korkeatasoista, että ajatuksesta kiinni saaminen luokan katosta oli lähes mahdotonta.
Käppänä hermostuu takarivin häliseviin poikiin, tarttuu isoon tauluharppiin ja vetäisee sen luokan yli takaseinään halteksiin pystyyn. Taisi lehtori itsekin yllättyä suorituksestaan, mutta luokka hiljeni täysin. Tunti vietiin loppuun, eikä asiasta sen enempää keskusteltu. Käppänän maine hyvänä opettajana oli sen sijaan taattu. Takarivin pojat arvelivat lehtorin seuraavaksi vetävän turpiin, jos eivät kuvaamataidon opit kiinnosta.
Tällainen oli opettajan valta suomalaisessa koulussa vielä 1970-luvun alussa. Tänään kaikki on toisin. Opettajan oikeuksista viedä oppitunti häiriöttä läpi keskustellaan eduskuntaa myöten. Voimassa oleva laki kyllä puhuu pitkät pätkät oppilaan oikeuksista ja turvasta, mutta kuka puolustaa opettajaa.
Toijalan yhteiskoulu puhallutti 9-luokan oppilaat koulun päättymisen kunniaksi järjestetyn juhlan jälkeen. Juhla järjestettiin koulun tiloissa ja kouluaikana. 9-luokkalainen on iältään 15-vuotias, siis selvästi alaikäinen. Osa oppilaista pakeni puhallusta, osa puhalsi nollan, muutama kärähti. Hetkinen, alaikäinen on peruskoulussa kännissä!
Olihan se maailma 1970-luvullakin aika hurja paikka. Silloin muotia oli muun muassa liiman haistelu. Kiinni jääminen kännissä johti automaattisesti erottamiseen koulusta joko määräajaksi tai pysyvästi. Vielä pahempaa oli, kun asia tietoon tietoon kotona. Hyvin harvoin päätä silitettiin.
Mitä tapahtuu nykyisin? Rehtori saa promilleja puhaltaneen oppilaan vanhemmalta uhkauspuhelun. Rehtori on lähtökohtaisesti väärässä ja oppilaalla on oikeus yksityisyyteen. Vanhemman mielestä on täysin oppilaan yksityisasia, millaisessa kunnossa tämä koulussa on. Hyvää vanhemman soitossa oli se, että hän sentään otti yhteyttä. Hyvin huolestuttavaa on se, että yhä enemmän on vanhempia, jotka eivät välitä lapsistaan ja liian usein jopa sallivat alaikäisten lastensa päihteiden käytön. Tämä käy suoraan ilmi muun muassa äsken Akaan yläkouluissa ja lukiossa tehdystä tutkimuksesta.
Ala-ikäisen (lapsen) oppilaan esiintyminen kännissä koulussa ei ole koskaan yksityisasia. Siihen on puututtava opettajien, rehtorin, koulukuraattorin ja ennen kaikkea vanhempien. Koulu ei tarvitse puhalluslaitteita, koulu tarvitsee vastuullisia vanhempia, jotka kasvattavat lapsiaan niin, että päihteet eivät kuulu lasten arkeen eivätkä juhlaan.
Opettamien on tämän päivän peruskoulun yläkoulussa rankkaa hommaa. Maailma on lyhyessä ajassa muuttunut hyvin hävyttömäksi. Sosiaalinen media vie hetkessä kuvia ja ääntä maailman ääriin. Opettajaa arvostellaan usein ennen kuin hän edes tietää olevansa arvostelun kohteena. Rankan homman vastapainona on loma, jota kenenkään ei ole syytä kadehtia. Hyvää lomaa opettaja!
