Suomessa on menossa enennen näkemätön yhteisöjen – virallisten ja vapaamuotoisten – uudelleen järjestely, alasajokin. On selvää, että hyvin toimivia yhteisöjä aika ajoin ravistellaan, jotta tekemisessä säilyisi mielekkyys. Jos ei muuta, niin puheenjohtajan ja hallituksen on syytä vaihtua useastikin, sillä muuten yhteisöstä tulee vetäjiensä näköinen, joskus jopa luotaan työntävä. On myös yhteisöjä, joista aika on ajanut ohi. Jos jäseniä ei maanittelusta huolimatta kokouksissa käy ja johto vain tuskailee perinteiden kimpussa, on yhteisö aika lopettaa.
Rajuimpia yhteisöjen muutoksia ovat teollisuuslaitoksien alasajot ja valtion yksiköiden siirrot pääkaupunkiseudulta periferiaan.
Julkisissa yhteisöissä, kunnissa ja seurakunnissa, on aina ja vain mietittävä, mitä varten yhteisö on olemassa. Ja kun toimitaan verovaroin, on toiminta pystyttävä aina perustelemaan hyvin avoimesti. Tästä saatiin muistutus joka taholle korkeimmalta hallinto-oikeudelta, joka tuomitsi hallituksen ”Kreikka-kirjeen” salaamisen laittomaksi. Suomessa toimitaan oman selkeän ja avoimuuteen pyrkivän julkisuuslainsäädännön mukaan, eikä tulkinnoille ole paljon sijaa. Julkista valtaa ei käytetä salassa.
Sinänsä hyvin toimivia yhteisöjäkään reivattaessa ei aina huomata ottaa jäsenistöä riittävästi huomioon. Se ymmärretään varsin laajasti, että Suomessa on nykymuotoisia kuntia ja seurakuntia aivan liikaa. Mutta mitä on esimerkiksi tapahtunut niille Viialan seurakunnan lähes 90 luottamushenkilölle, joilta uutta Akaan seurakuntaa muodostettaessa tehtävä päättyi. Muutama uuden tehtävän seurakunnan organisaatiossa, mitä muut tekevät? Sama kysymys voidaan heittää toki Kylmäkoskelle, Toijalaan ja Viialaan. Seurakunnan ohella täällä on lyhyessä ajassa järjestelty myös kunta uusiksi. Kuka jäi sivuun, kiinnostuivatko uudesta uudet?
Ja kuinka pitkään yhteisöjä reivataan ja pyöritetään niin, että palkattuun tehtävään tarvitaan uusi hoitaja tai sijainen.
Hyvin toimiva yhteisö kiinnostaa ja vetää puoleensa. Läheinen kiinnostaa. Hallituksen meneillään oleva kuntakaappaus on hyvän yhteisömallin irvikuva. Meneillään oleva kuntarakenne- ja sote-sekoilu on saanut tuhannet luottamushenkilöt ja viranhaltijat tympääntyneiksi, vaikka sanotaanhan niinkin, että ajatukset kummasti selkenevät jos tietää joutuvansa huomenna hirteen.
”Tulevaisuuden kunta on rohkea. Se uskaltaa tehdä kipeätkin toiminnalliset ja taloudelliset valinnat, jotka uhmaavat populismia ja ovat itsessään kestäviä. Kunnan taloutta ei voi rakentaa kikkailulle ja usein nopea rahoitusvajeen täyttö tarkoittaa käytännön tasolla harkitsematonta liikettä. Tulevaisuuden kunta tekee rohkeasti investointeja, vaikka käyttötalouden kestävyyttä joudutaan parantamaan. Se kuuntelee ympäristöään, kannustaa virkamiehistöään innovoimaan ja pilotoi uusia malleja ennakkoluulottomasti.”
Näin Tampereen kauppakamarin asiamies Harri Ojala huhtikuun Tampereen Kauppakamari –lehdessä. Harri Ojalan mielestä tulevaisuuden kunta ei ole omistaja eikä palvelujen tuottaja, vaan tilaaja. Näitä raikkaita ajatuksia voikin sitten vapaasti ampua alas vanhoilla koordinaateilla.
