Osa juuri nyt elävästä lasten ja nuorten sukupolvesta on valtavissa ongelmissa. Sijoitukset kodin ulkopuolelle ovat kasvaneet jo vuosia, meillä on kasvamassa kokonainen sukupolvi laitostuneita lapsia. Minkälainen on näiden lasten elämä ja tulevaisuus Suomessa?
Haasteellisimmat kohdat liittyvät sijaishuollon onnistumisiin ja erityisesti niissä tapauksissa, missä päihteiden käyttö on merkittävä osa ongelmaa. Päihteiden käyttö välttämättä tule vähentymään sijoituksen aikana ja ongelmia aiheuttaa myös, että laitoksissa on pidettävä ovet auki, kuten laki määrää.
Suomessa on olemassa kourallinen erityisen huolenpidon yksikköjä, joissa ovet voidaan pitää lukittuina. Sekään ei tietenkään takaa, etteikö joku lähtisi karkuun eli niin sanotuille hatkoille.
Päihteiden käyttäjille ei ole paikkoja oikein missään, ja kun laitos voi sanoa, että ”emme ota vastaan”, voi tilanne olla sellainen, ettei kukaan huoli ongelmallista huostaanotettua. Päihteisiin erikoistuneita paikkoja on suhteellisen vähän.
Nämä edellä mainitut asiat aiheuttavat sen, että Suomessa on jatkuvasti merkittävä määrä lapsia ja nuoria hatkoilla. Viranomaisten kannalta tilanne on ongelmallinen, koska hatkoilla olevien perusteellinen paikantaminen vaatisi lisää resursseja sosiaalipalveluihin, poliisille ja laitoksiin.
Poliisi tekee työtään ja ottaa karkulaisen kyllä kiinni, kunhan heillä on tieto olinpaikasta. Nykyisillä resursseilla poliisilla ei ole mahdollisuuksia etsiä hatkalaisia. Poliisijohtoinen Ankkuri-toiminta on moniammatillista yhteistyötä, mutta senkin toteutuminen on valtakunnan tasolla heikolla tasolla juurikin resursseista johtuen.
Sosiaalipäivystys kyllä reagoi, kun ilmoitus tulee, mutta se ei ole etsintäpartio. Laitokset etsivät sen verran kuin pystyvät, mutta jos nuori on sijoitettuna Mikkeliin ja hän on kotoisin Helsingistä, jossa todennäköisimmin oleskelee, niin vaikea Mikkelistä on tehdä aktiivista partiointia Helsingin seudulla. Tähän kun lisätään vielä viimeisin päivitys lakiin, joka liittyy nuoren kuljetuksiin. Kuljetuksia eivät saa tehdä kuin asioita hoitavan kunnan sosiaalipalvelut, sijaishuoltolaitos tai poliisi.
Meillä on siis järjestelmä, joka aiheuttaa tilanteen, jossa heitteillä on moniongelmaisia lapsia ja nuoria. Heitä ei löydetä, eikä heidän aktiiviseen etsimiseen ole resursseja. Lain näkökulmasta syyttävä sormi osoittaa aina sijoittavan kunnan sosiaalityöhön, vaikka hekään eivät pysty tekemään asioille yhtään enempää.
Sosiaalityön asiantuntemus on vankalla pohjalla ja siellä on tietoa, että minkälaisesta sijaispaikasta kukin lapsi ja mistä nuori hyötyisi.
Kun sijoitettu nuori on hatkaillut noin kymmenen kertaa tai enemmän, niin voi olla että jostain oikeanlaisesta paikasta ovi aukeaa. Siinä vaiheessa ollaan aivan liian myöhässä.
Taustalla on lisäksi läheisten tuska. Kyllä, myös näillä lapsilla on välittäviä vanhempia, isovanhempia, ystäviä ja sukulaisia, jotka välittävät.
Tällä menolla kadotamme valtavan määrän lapsia, tähän on saatava muutos.
Joni Kumlander
Eduskuntavaaliehdokas (SDP)
Valkeakosken kaupunginvaltuuston pj.
Sosiaalialan ammattilainen
