Tieteellä on merkittävä vaikutus nykyelämäämme. Se auttaa meitä kohtaamaan alati viheliäämmäksi kehkeytyviä ongelmia ja selittämään monimutkaisia vuorovaikutuskokonaisuuksia yhä paremmin ja paremmin. Popularisoituna tutkimustieto löytää tiensä suuren yleisön ulottuville, toisinaan myös samoille foorumeille horoskooppien ja mitä kissarotua kumppanisi muistuttaa -testien kanssa. Tutkimustiedosta onkin tullut yleinen retorinen lyömäase erityisesti some-keskusteluissa. Tämän tiimoilta on tunnistettavissa seuraavat neljä keskustelijatyyppiä:
Hän, joka ei ole tutkimuksia nähnytkään mutta silti vetoaa niihin puhuessaan kuin Ruuneperi. Hänen intohimoinen näkemyksensä niin hengitysmaskien käyttöön, maan susikantaan kuin paikallisiin tuulivoimakuvioihinkin on ”lukuisissa tutkimuksissa” osoitettu ainoaksi oikeaksi. Hän puhuu faktoista kuin leivästä ja hermostuu saamastaan kritiikistä. Pyynnöistä huolimatta materiaalia lukuisten tutkimusten tueksi ei koskaan ilmesty muiden nähtäville.
Hän, joka on tutkimuksia nähnyt, ja juuri se on ongelma. Hän kykenee painamaan muistinsa syövereihin roppakaupalla prosentti- ja muita lukemia, joita sitten vuolaasti ripottelee palvelemaan omaksumaansa kantaa. Retorisesti taitavana excel-vekkulina hän pyöräyttää totuuden mitä monimutkaisimpiinkin ongelmiin useamman desimaalin tarkkuudella.
Hän, joka ei erityisemmin tieteestä piittaa, koska omakohtaiset – niin omat kuin muidenkin – kokemukset kattavat kaiken tietämisen arvoisen. Hänellä on intohimoinen tyyli valistaa muita ja jakaa kultaisia elämänohjeita. Nivelkipua ei hoideta Mobilatilla, sillä ketogeeninen dieetti ja suora yhteys yksisarvisiin tehoavat vaivaan kuin vaivaan. Jääkiekolla tai kiinteistönvälityksellä itsensä ihan-minkä-tahansa aiheen asiantuntijaksi pätevöityneiden lausunnot muodostavat hänelle korkeimman tietämisen asteen.
Hän, joka on periaatteellisesti tiedettä vastaan ja hanakka epäilemään kaikkea muuta paitsi itseään. Hänelle korona on vain pahantahtoisen eliitin yritys mikrosiruttaa maailman väestö talutusnuoraansa, ja viikon mittaiset paukkupakkaset todistavat ilmastonmuutoksen huuhaaksi. Hän on mielettömän lahjakas tekemään päteviä tutkimuksia, mikä on hyvä, koska tiede ei siihen kykene.
Kun taustalla on vimmainen tarve löytää yksiselitteinen totuus, pitää siitä kynsin hampain kiinni ja saada muutkin vakuuttumaan ongelmien yksioikoisuudesta, tieteestä ei valitettavasti ole apua. Sen pointtina kun on itsekriittisyys, valmius muuttua yhä kohdallisemmaksi ja pyrkimys laajentaa tietämisen rajoja. Juuri siksi tutkimustieto soveltuu mitä parhaiten keskustelujen polttoaineeksi, näkökulmien avartajaksi ja näin muodostuvien kokonaiskäsitysten rikastuttajaksi, mutta mitä huonoiten keskustelun päättäjäksi ja totuuden julistajaksi.
Ossi Heino
Kirjoittaja tutkii työkseen pahoja asioita ja tasapainottaa tilannetta vapaa-ajan hyvillä asioilla.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
Kommentointi on suljettu.