Suomen johtavia poliitikkoja kuunnellessa tulee uskoneeksi, että täällä vallitsee laaja yksimielisyys tuontienergian vähentämiseksi. Totuus numeroiden valossa on kuitenkin toinen. Maahamme ostetaan vuosittain energiaa noin 9 miljardilla eurolla eli samalla summalla, jonka otamme lisävelkaa joka vuosi. Tuontienergiasta yhä suurempi osa on kivihiiltä, joka olisi mahdollista korvata kotimaisella turpeella ja puuhakkeella. Nykyisen hallituksen aikana on kuitenkin käynyt juuri päinvastoin, polttoturvetta jää suonlaitaan aumoihin, mutta kivihiiltä kannattaa tuoda maailmalta yhä enenevissä määrin. Tämän kaltaista ympäristön ja kansantalouden kannalta kestämätöntä politiikkaa ajaa erityisesti vihreä ympäristöministeri Ville Niinistö. Turpeen verotuksen noustua myös puuhakkeen käyttö on vaikeutunut isoissa polttolaitoksissa, koska paras teho saadaan poltettaessa haketta ja turvetta seospolttona. Myös muitakaan vaihtoehtoja energian tuotannossa ei ole nykyhallituksen aikana otettu riittävästi huomioon. Kalmarin tilalla Laukaassa on jo vuosia tuotettu biokaasua sähköksi sekä liikennepolttoaineeksi. Verotus ja byrokratia ovat kuitenkin estäneet tällaisten järkevien hankkeiden leviämisen laajemmalti. Nykyisin, kun eläintilat ovat suuria ja lantaa (eli energiaa) tulee paljon, pitäisi valtiovallankin ymmärtää tilatason energiatuotannon mahdollisuudet. Oma lukunsa on hevosenlannanpolttaminen, joka ei Suomessa tunnu onnistuvan millään. Tähän olisi haluja ainakin joillain raviradoilla sekä hevosalan oppilaitoksilla, joilla on suuret kiinteistöt lämmitettävinä ja käytettävissä lantaa, joka on suurelta osin kuivikkeena käytettyä turvetta, yllin kyllin. Länsinaapurissa Ruotsissa lannanpoltto on mahdollista ja suosittu energiantuottomuoto edellä mainituissa kohteissa. Uskomatonta kyllä, Ruotsin lainsäädäntö ei luokittele hevosenlantaa jätteeksi, kuten Suomessa. Miten on mahdollista että sama lanta luokitellaan Ruotsissa polttoaineeksi ja Suomessa jätteeksi, jonka polttaminen energiaksi on tehty pienessä mittakaavassa mahdottomaksi?
Biotalous on yksi nykyisenkin hallituksen kärkihankkeita ja monet työryhmät ovat pohtineet Suomen tulevaisuuden energialinjauksia. Taannoin julkaistussa raportissa tuontienergiasta voitaisiin luopua kokonaan vuoteen 2050 mennessä. Näiden laskelmien mukaan on mahdollista luoda 30 000–90 000 uutta työpaikkaa. Näistä merkittävä osa olisi pienyritystoimintaa maaseudulle ja haja-asutusalueille, muun muassa puunkorjuuta ja turvevarojen hyödyntämistä. Tähän olisi hyvät edellytykset, mutta se ei kuitenkaan onnistu, ellei tavoitteita pystytä siirtämään käytäntöön. Puheiden ja lupausten lisäksi tarvitaan nyt myös käytännön tekoja ja rohkeita tekijöitä!
Jouni Vaittinen
Kirjoittaja on akaalainen valtuutettu ja maanviljelijä
