Forum Akaa: Teinille tehokkain keino innostua siivouksesta on muutto pois kotoa – Yhtäkkiä kaaoksessa elänyt lapsi laittaa myös ruokaa ja pesee pyykkiä

Erika Löövi.

Teini-ikäisten lasten vanhempien ikiaikainen ihmetyksen aihe on, miten saada lapsi siivoamaan huoneensa. Itsekin jaksoin aikani uhkailla ja kiristää, mutta sitten päätin säästää omia hermojani. Kun aina niin siistin kuopuksemme huone 13-vuotiaana räjähti, totesin, että raivoamisessa ei ole mitään järkeä. Ovi kiinni vaan!

Olin itsekin teininä kaoottinen, ja vanhempani jaksoivat sitä hämmästellä. Se oli turhaa, sillä näin aikuisena pystyn kyllä huolehtimaan kotimme siisteydestä. Viikoittain meillä imuroidaan ja pestään vessat. Tiskitkin löytävät tiensä koneeseen ja sieltä puhtaina kaappeihin.

Lakanat lapset tuovat pesuun, kun pyydetään, ja astiatkin ilmestyvät lasten huoneista tiskikoneeseen viimeistään silloin, kun puhtaat lasit loppuvat. Vieraita varten oma huone pitää siivota, mutta muuten lapset saavat lojua omassa huoneessaan rauhassa. Sängyn petaamista en tietysti oikein voi vaatiakaan, kun en sitä itsekään harrasta, mutta siitä että päivävaatteissa ei kömmitä oman sängyn lakanoihin, olen jaksanut marmattaa.

Kokemukseni mukaan lyhyt siivousinnon antaja teinille on uusi seurustelukumppani, mutta loppujen lopuksi kaikista tehokkain keino on ollut pois kotoa muutto. Yhtäkkiä kaaoksessa elänyt lapsi laittaa ruokaa, siivoaa ja pesee pyykkiä. Kämppisten törkyiseksi jättämä vessa ärsyttää, ja omassa kodissaan nuori jopa petaa sängyn, koska loikoilu lakanoissa metron penkkiä kuluttaneissa vaatteissa onkin alkanut ällöttää. Vuosia lattialla lojunut päiväpeitto ei ollutkaan turha ostos!

Jos perheessä on yksi siivousintoilija, onko hänen asettamansa siisteystaso se ainoa oikea? Jos vanhemmalla taas ei ole mitään siivoamistarvetta, voiko hän jättää siivoamatta? Kun lapsia kasvatetaan huomioimaan muut ihmiset, kuuluu siihen tietysti myös oma perhe ja elämä yhteisessä kodissa. Myös vanhemman pitää huomioida muut, ja joskus kannattaakin pohdiskella, että ovatko vaatimukset muulle perheelle reiluja vai seurausta jostain omasta pakkomielteestä.

Vanhemmat perustelevat vaatimuksiaan ”minun kodissani on minun säännöt” -argumentilla, mutta ainakin meillä koti on koko perheen koti, ja kukaan meistä ei voi yksin määrittää, miten meillä eletään. Lapset saavat näkyä ja lasten kaverit saavat vierailla, mutta muu perhe pitää ottaa huomioon. Koti ei ole kaatopaikka, mutta ei myöskään pelkkä äidin sisustusprojekti. Jos joku perheestä haluaa, että paikat ovat aina tiptop, hän voi siivota itse ilman marttyyriasennetta.

Esimerkki on vahva tapa kasvattaa. Kun lapsi on kotona nähnyt, miten vanhemmat yhdessä pitävät huolta kodista ja perheen asioista, nämä asiat ovat itsestään selviä nuorelle hänen omassa kodissaan. Sallittakoon kotoa muuttaneelle nuorelle kuitenkin ilo toteuttaa elämäänsä omalla tavallaan, vaikka se sitten tarkoittaisikin luovaa kaaosta pizzalaatikoiden keskellä. Nuoren aikuisen aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti, joten kyllä se järki aikanaan voittaa. Ainakin omassa lähipiirissäni se on aina voittanut.

Erika Löövi

Kirjoittaja on KTM ja kahden nuoren aikuisen äiti.

Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?