Elias Lönnrot (1802–1884) allekirjoitti kokoamansa Kalevalan esipuheen 28. helmikuuta vuonna 1835. Elias Lönnrot oli lääkäri, tiedemies, toimittaja, tutkimusmatkailija, kielitieteilijä, runoilija, kääntäjä, laulaja, huilun ja kanteleen soittaja sekä jopa soitinrakentaja, joka kehitti kromaattisen kanteleen. Häntä on myös sanottu toiseksi suomen kielen isäksi Mikael Agricolan jälkeen. Elias Lönnrotin merkitys suomen kielelle on valtava. Hän arvosti oman kielen käyttämistä suuresti. Hänen mielestään oma kieli oli kansan kulttuurin edellytys ja selviytymisen ehto. Lönnrotin kehittelemiä suomen kielen sanoja on käytössä paljon nykyäänkin, esimerkiksi kansallisuus, kirjallisuus, kuume, laskimo, valtimo, muste, pöytäkirja, esitys, sopimus, tasavalta ja äänioikeus.
Elias Lönnrotilla oli mittava elämänura. Hän valmistui lääketieteen tohtoriksi vuonna 1832. Sen jälkeen hän toimi vuoden Oulussa apulaislääkärinä ja sitten Kajaanin piirilääkärinä yli 20 vuotta. Sieltä hänet kutsuttiin yliopiston suomen kielen professoriksi Helsinkiin vuonna 1854. Eläkkeelle jäätyään vuonna 1862 hän alkoi toimittaa suomalais-ruotsalaista sanakirjaa. Lönnrot kutsuttiin virsikirjakomitean puheenjohtajaksi vuonna 1863. Virsikirjatyöstä tuli hänelle todella tärkeä eläkepäivien työ. Lönnrotin elämäkerran kirjoittaja toteaa, että Lönnrot korjaili virsitekstejä vielä kuolinvuoteellaan. Virrestä oli tullut hänen sydämensä ääni. Uusi virsikirja ilmestyi kaksi vuotta Lönnrotin kuoleman jälkeen vuonna 1886.
Lönnrot on sanoittanut tai suomentanut joko kokonaan tai osittain 54 nykyisen suomenkielisen virsikirjamme virsistä ja lisäksi ollut uudistamassa 65 virttä. Lönnrotin omat virret ovat hartaita ja koruttomia sekä helppotajuisia. Nyt kannattaa ottaa virsikirja käteen tai mennä internetissä osoitteeseen virsikirja.fi ja hakea muutamia Lönnrotin virsiä. Paastonaikaan liittyy virsi 79, jonka 12. säkeistö hyvä rukous: ”Sun ristis olkoon ainoa tienviittaajani matkalla, ain aurinkona päivällä ja yöllä kuuna, tähtenä.” Virressä 460 rukoillaan oman paikan löytämistä: ”Oi Herra kaikkivaltias, maailman olet luonut, ja meille, Isä laupias, niin paljon hyvää suonut. Tahtosi auta täyttämään, lahjasi kalliit käyttämään vastuullisesti aina.”
Oma sydämeni soi vaivattomasti samaa ääntä muidenkin Lönnrotin virsien kanssa. Yhdyn myös mielelläni Elias Lönnrotin iltarukouksen sanoihin:
”Vaan ollen missä tahansa niin turvaan yhäti Sinuun taivaallinen Isäni.
Elä siä minua heitä.
Jos elän, anna elää Sinussa, jos kuolen, suo Sinussa kuolla.
Poista minusta kaikki pahat ajatukset ja elä anna minun kelpaamattomiin puheisiin avautua, joilla Sinua häväisen ja Lähimmäistäni vahingoitsen:
Elä myös anna minun itseänikään puheilla eli töillä häväistä.
Vaan mitä vahingossa tulen lakiasi ja tahtoasi vastaan tekemään
anna se minulle anteeksi.
Ja nyt minä sinussa nukun: nukun yöksi taikka jos tahot iankaikkisesti:
Suo minun aina nukkua Sinussa!”
Heikki Ali-Löytty
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan kanttori.
Pysähdy hetkeksi on Akaan Seudun kolumnisarja, jonka kirjoittajat edustavat Akaassa toimivia seurakuntia.
