Pirkanmaan hyvinvointialue tiedotti maanantaina 19. helmikuuta jakaneensa yleisavustuksia sote-järjestöille. Hyvinvointia ja terveyttä edistävään, hyvinvointialueen strategian mukaiseen järjestötoimintaan sai avustusta 76 yhteisöä eri puolilta Pirkanmaata. Yleisavustuksia myönnettiin yhteensä 300 000 euroa vuodelle 2024. Haettujen avustusten yhteenlaskettu summa oli 1 147 893 euroa.
Ilman avustusta jäi moni avustusta varmasti ansaitseva ja tarvitseva toimija. Akaassa näppejään jäivät nuolemaan ainakin Akaan Seudun Invalidit ry, joka haki avustusta 1200 euroa ikäihmisten digimaailma -nimiseen toimintakokonaisuuteen. Pirhalta liikeni nolla euroa. Myös MLL:n Viialan yhdistys jäi ilman avustusta. Toimintakokonaisuudelle nimeltä pienten lasten ensiapuluento vanhemmille ja aiheesta kiinnostuneille haettiin 800 euron avustusta, mutta Pirhan kukkaronnyörit pysyivät kiinni.
Avustuksia hakeneiden toimijoiden lista kuvaa hyvin elämän erilaisia varjoja. Osa varjoista on syvempiä kuin toiset. Avustusta hakivat Pirkanmaalta muun muassa huumeriippuvuudesta eroon pyrkiviä auttava yhdistys, sydänvaivoista kärsivien yhdistys, reumaa sairastavien yhdistys ja kehitysvammaisia palveleva säätiö. Avustusta hakeneiden yhdistysten listalla pysäyttävät varsinkin Käpy Lapsikuolemaperheet ry:n ja Nuoret Lesket ry:n hakemukset. Molemmat saivat myös rahoitusta Pihalta, nuoret lesket 2000 euroa ja Käpy ry 1500 euroa.
Avustusta pyytäneiden yhdistysten listan lukeminen saa arvostamaan omaa, epätäydellistä elämää. Samalla se herättää huolen siitä, kuka näitä kaikkia toimijoita auttaa? Pirha ilmeisesti auttoi sen minkä voi. Se tarkoitti 300 000 euron jakamista sellaisille toimijoille, jotka omasta mielestään tarvitsivat vajaat 1,2 miljoonaa euroa. Se tarkoittaa, että kolme neljästä pyydetystä eurosta jäi tässä jaossa saamatta.
Useille yhdistyksille jatkuva rahantarve on tuttua. Hyvinvointialueiden rahoitusongelmat eivät sinänsä muuttaneet niukkuuden jakamiseen tottuneiden toimijoiden todellisuutta. Mutta mitä on edessä, kun hyvinvointialueilta loppuvat rahat?
Suomalaisen yhteiskunnan on muututtava, kun yhteiskunnan rahat ovat loppu. Esimerkiksi hyvinvointia ja terveyttä edistävään toimintaansa rahaa tarvitsevat yhdistykset saattavat joutua jatkossa kääntämään katseensa entistäkin enemmän yksityisten lahjoittajien suuntaan. Jos nuo yksityiset lahjoittajat haluavat, että meillä on jatkossa tällaisia yhdistyksiä, heidän on kannettava niiden rahoituksesta entistä suurempi vastuu.
Yhteiskunnan tarjoaman rahoituksen rapautuessa vähäisten rahojen jakajia on samalla entistä enemmän. Esimerkiksi puolustusmenojen osuus bruttokansantuotteesta pomppasi vuoden 2021 1,9 prosentista vuoden 2023 2,5 prosenttiin. Muutos on vielä kovempi, jos muistetaan, että vuonna 2019 prosenttiosuus oli vain 1,58 prosenttia. Onneksi bruttokansantuotteemme on valtiovarainministeriön ennusteen mukaan tukevalla nousu-uralla.
Jos yksityisen rahan määrä yhdistysten tukemisessa nousee, miten käy niille yhdistyksille, joiden toiminta ei nouse kovin näkyväksi tai otsikoihin? Pirhalta avustusta toivoneiden yhdistysten listalla on esimerkiksi useita seniorikansalaisille toimintaa tarjoavia yhdistyksiä. Miten niiden toimintaedellytykset turvataan?
