Yrittäjyys on monella tapaa haastavaa. Sitä joutuu ihminen tekemään kaikenlaista sellaista, mistä ei oikein tykkää, ei ole hyvä siinä ja joskus ei ehkä ihan edes ymmärrä mitä ja miksi tekee. Myös allekirjoittaneelle itse ammatin harjoittaminen on helpoin osa yrittäjyyttä.
Loppu on sitä pakkopullaa: huolehdi kuitit kirjanpitoon, katso että on oikeat ihmiset paikalla oikeaan aikaan, seulo kaikista yhteistyökuvioista ja sponsorin kinuajista ne, joista olisi eniten hyötyä puolin jos toisin, omista kristallipallo, jotta voit onnistua rekrytoinneissa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Mutta miksi sitä sitten ihminen alkaa yrittäjäksi? Nykyään pystyt työntekijänä elämään todella mukavasti, työpaikat ovat joustavia, etuja tulee vasemmalta ja oikealta, oman alasi erityisosaajana ainakin meikäläinen tienaisi vieraalla huomattavasti paljon enemmän kuin mitä yrittäjänä itselleni maksan. Mikä sitten voittaa ja lähdet sille epämukavalle tielle?
Ehkä se on kuitenkin päivän päätteeksi se hetki, kun porukalla on hyvä flow päällä, asiakkaat ovat supertyytyväisiä ja potilaat paranevat. Kuitit ovat ajoissa kirjanpidossa, verot maksettu ja tilillä sen verran rahaa, että voit tilata huoletta sen uuden erikoislevyn haastavan murtuman korjaamiseksi ihan vaan pahan päivän varalle. Se tunne, että minä sain tämän aikaan. Hyvä me, hyvä meidän tiimi ja hyvä minä!
Ja sitten universumi taas pistää muistuttaen, miten heikoilla kantimilla yrittäjä Suomessa kuitenkin on. Itse sain tästä karun muistutuksen, kun loukkaannuin äkillisesti hevostelun merkeissä. Vamma oli lopulta vakavampi kuin tilanne antoi ymmärtää. Halvaantuminen ei ollut kaukana, mutta onneksi on tuota vararasvaa ja vahvat luut: selvittiin parin lannenikaman murtumalla.
No miten se yrittäjyyteen liittyy? Fakta numero yksi: jos minä en ole töissä, rahavirta yritykseen laskee kuin lehmän häntä, mutta laskut jatkavat tulemistaan. Fakta numero kaksi: jopa lääkäri totesi soitellessaan kuvausten tuloksista: jaa kappas, sinähän olet yrittäjä eli et hyödy sairaslomatodistuksesta mitään. Fakta numero kolme: sitä sitten keksitään vaihtoehtoisia tapoja pitää yrittäjä töissä ja tämä vaatii venymistä työntekijöiltä.
Työntekijänä olisin saanut 4–6 viikkoa sairaslomaa, aikaa laittaa itseni kunnolla kuntoon ja sitten takaisin tuottavaksi työyhteisön jäseneksi. Yrittäjänä olin pois töistä 2,5 vuorokautta ja ei kun sorvin ääreen. Onneksi paraneminen etenee paremmin kuin osasin odottaa ja ihana työyhteisöni jaksaa kantaa osan taakastani eli tästäkin selvitään.
Ja kyllä, jatkossa lupaan pitää sitä paukkuliiviä päällä esteitä hypätessä.
Hanna-Leena Terhonen
Kirjoittaja on tapaturma-altis yrittäjä, joka on tottunut tulemaan töihin milloin mikäkin paikka hajalla.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
