Kun presidentinvaalin ensimmäinen kierros on käyty, on seuraava pääuutinen helmikuun alkuun osuvat poliittiset lakot ja niiden vaikutukset. Vaikutuksia tulee myös Akaaseen, kun lakot vaikuttavat joihinkin paikallisiin yrityksiin ja osaan kaupungin toiminnoista.
Poliittisella lakolla vastustetaan työelämää koskevia heikennyksiä. Lakkoon menevät liitot ovat perustelleet poliittisen lakon tarvetta muun muassa sillä, että hallitus on leikkaamassa sosiaaliturvaa, rajoittamassa lakko-oikeutta ja heikentämässä työehtoja. Esimerkiksi Rakennusliiton puheenjohtaja Kimmo Palosen mukaan ammattiliitoilla ei ole jätetty muuta vaihtoehtoa kuin työtaistelu. OAJ:n hallitus puolestaan uskoo yhden päivän lakkoilun lähettävän riittävän viestin hallitukselle ja tuovan huomiota asialle. Ainakin tässä vaiheessa.
Poliittiset lakot osuvat todella hankalaan aikaan. Kun talouselämää ovat jo kurittaneet korona, Ukrainassa käytävä sota, inflaatio ja yleinen turvattomuuden tunne, ei varsinkaan työnantajapuolen mielestä varmaankaan ole oikea aika lakkoilla. Samalla pitää muistaa, että poliittinen lakko ei ole suunnattu työnantajapuolta vaan hallituksen toimia vastaan. Jos niitä koetaan tarpeelliseksi vastustaa, niitä on vastustettava silloin kun hallitus toimiinsa ryhtyy, ei silloin kun talouden käyrät osoittavat lakkoilulle sopivaan suuntaan.
Valtaosa Suomen yrityksistä on pieniä. Tilastokeskuksen vuonna 2020 päivitetyn rekisterin mukaan yrityksistä 93 prosenttia on alle 10 hengen yrityksiä. Niissä yrittäjä ei ole erkaantunut kovin kauas arkipäivän tekemisestä. Hän oletettavasti tietää ja muistaa, miltä tuntuu, jos omaa työsuhdeturvaa ja työttömyyskorvauksia oltaisiin leikkaamassa rajusti. Haluaisivatko tällaiset yrittäjät todella murtaa ammattiliitot tai rikkoa pitkään jatkuneen sopimisen kulttuurin?
Elinkeinoelämän valtuuskunta EVAn johtaja Emilia Kullas kirjoitti blogissaan, että ay-liikkeen tavat osoittaa mieltään hallituksen työmarkkinauudistuksia vastaan ovat räikeästi ylimitoitettuja ja että hallituksen uudistuksissa on kyse asioista, joista olisi pitänyt kyetä sopimaan jo aikoja sitten.
On mielenkiintoista, että niin liittojen kuin EVAn edustajankin kannanottoja lukiessa törmää sanaan sopiminen. Sopiminen on ensimmäisiä askeleita siinä pitkässä vuorovaikutuksen polussa, jonka toisessa päässä on jotain hyvin erilaista, kuten vaikkapa sota. Jos liitoissa nähdään, että lyhyt poliittinen lakko lähettää hallitukselle kyllin vahvan signaalin, mitä tapahtuu, jos signaalia ei huomioida? Mikä on seuraava vaihe ja askel?
Sopiminen on yleensä kompromissi. Molemmat osapuolet saavuttavat osan tavoitteistaan, eikä kumpikaan saavuta niitä kaikkia. Jos siis halutaan todella sopia, pitää molemmissa leireissä viimeistään nyt varautua siihen, että kaikkia tavoitteita ei saavuteta. Hallituksen tulee antaa periksi osassa uudistuksia ja liittojen tulee hyväksyä se, että työmarkkinat ovat muutoksessa.
Maailma suomalaisten työmarkkinoiden ympärillä on jo muuttunut. Miten todennäköistä on, että työmarkkinoiden ei tarvitsisi muuttua mitenkään? Samalla vakaat ja rauhalliset työmarkkinat ovat suuri osa sitä suomalaista kehityskulkua, joka on tuonut meidät tilanteeseen, jossa yhteiskuntaamme katsotaan monessa kansainvälisessä vertailussa kadehtien. Kannattaisiko näin hyvin toimivaa järjestelmää sorkkia niin vähän kuin ikinä mahdollista?
