Jeesus viittasi usein maan päällä eläessään luontoon ja eläimiin. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumissa luvussa 6 jakeessa 26 ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! ” Hän on luvannut pitää meistä huolen elämämme kaikkina päivinä.
Kristittyinä meidän tulee pohtia ja miettiä Jumalan sanaa. Pysähtyä Jumalan Sanan äärelle. Sillä: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee”, Matt. 4:4. Onko elämäni niin kiireistä, että en ehdi pysähtyä? Joskus tarvitaan paljonkin aikaa Sanan ”pureskeluun”, jotta oivaltaa mitä tämä kohta tarkoittaa minun elämässäni, mitä tämä kohta puhuu minulle. Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, miten Jeesuksen äiti ”Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut ja tutkiskeli sitä”.
Miehelläni ja minulla on maatila ja meillä oli lypsykarjaa vuosikymmeniä. Pysähdyin usein katsomaan lehmää märehtivässä asennossa. Lehmä syödessään ei juurikaan pureskele ravintoa vaan nielaisee sen pötsiin. Tämän jälkeen lehmä käy makuulle ja rupeaa märehtimään. Lehmällä märehtiminen tarkoittaa ravinnon uudelleen pureksimista, jotta se sulaisi ja muuttuisi hyödynnettävään muotoon. Jos lehmä ei märehdi, se ei ole kunnossa. Märehtiminen tapahtuu vain silloin kun lehmä lepää. Pää on pystyssä, silmät kiinni ja autuas ilme ”kasvoillaan”. Tässä hetkessä lehmälle mikään muu ei ole tärkeämpää kuin märehtiminen. Tämä opetti minulle, miten Jumalan Sanaa tulee pohtia, miettiä ja pureskella. Emme välttämättä pysty kerralla omaksumaan lukemaamme kohtaa, vaan sen äärellä pitää viettää aikaa, kunnes sanan kohta alkaa avautua. Usein Pyhä Henki avaa ja kirkastaa ne asiat, mitkä ovat oleellisia ja tärkeitä sinä hetkenä.
Jumalan Sanan märehtiminen ei ole surullista murehtimista vaan levossa tapahtuvaa toimintaa, jossa Jumala ravitsee henkeämme ja sieluamme. Mikään asia maailmassa ei saisi olla tärkeämpää kuin Jumalan Sanan tutkiminen rukoillen. Kuitenkin meidän arkinen elämämme on usein niin hektistä ja kiireistä, että Jumalan Sana jää usein viimeiselle sijalle. Miten voisin löytää päivästä sellaisia hetkiä, jolloin ehdin pysähtyä Sanan äärelle ja kuunnella mitä Jumalalla on minulle sanottavaa. Virressä 525 säkeen 5 lopussa sanotaan: ”Rukouksen hiljaisuuteen, valoon Kirjan avatun, lähellesi, Vapahtaja kutsut kesken taistelun.” Toisinaan Jumala johdattaa meidät näihin hiljaisiin hetkiin, jossa saamme olla Hänen lähellään. Levätä Hänen suojassaan ja turvassaan. Jumala ei meitä hylkää eikä jätä, vaan Hänen tahtonsa on, että eläisimme Hänen yhteydessään. Jeesus sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon”, Matt. 11:28.
Marja Lamminen
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan vs. diakoni
