Kovasti voivotellaan nykyajan moraalitonta ja huoletonta menoa. Ennen oli kaikki paremmin ja ihmiset osasivat käyttäytyä. Kylilläkin oli rauhallisempaa.
Akaan pitkässä historiassa on ollut rauhallisia ja hieman villimpiä kausia. Jokaisella aikakaudella on omat paheensa. Lukaisin läpi Pekka Suvannon kirjoittamaa Akaan historia -kirjaa. Paheet saapuivat idylliseen Akaaseen hitaasti mutta varmasti.
Akaan ensimmäinen kauppa aloitti 1862. Majuri Ludvig Ullnerin kauppaliikkeen kautta saatiin uutta ja parempaa särvintä pöytään. Kaupan hyllyltä löytyi kuitenkin jotain huolestuttavaa. Kysytyimmäksi tavaraksi nousi kahvi. Nautintoaineena se aiheutti riippuvuutta. Paikalliset kirjeenvaihtajat valittivat jälkipolville, että ”waimowäki” keittelee muuripadassa kahvia salaa isänniltään. Kallista ainetta hankittiin kepulikonstein ja miehiä huijaten, kun kahvihammasta kolotti liikaa. Onneksi Akaa selviytyi ja sopeutui tähän ongelmaan. Nykyiset notkuvat kahvihyllyt marketeissa aiheuttaisivat varmasti shokin silloiselle emäntäväelle.
Sivistyksen leviämisen myötä saapuivat myös sivistyksen tuomat ongelmat. Toijalan asema Turku–Akaa ja Helsinki–Akaa-risteyksenä tarkoitti valtavia ratatöitä. Vuonna 1874 aloitettu urakka työllisti lopulta 3000 miestä. Raskas työ vaati raskaat huvit. Ei siis mikään yllätys, että luvattomat salakrouvarit radan varrella pitivät nimismiehet kiireisinä. Railakas rentoutuminen aiheutti vahinkoa paikallisille aidoille ja taloille. Sotkialaiset isännät valittivat kuvernöörille asti riehumisesta. Onneksi työhön jaksettiin keskittyä.
Radan vihkiäisjuhlat pidettiin 1876. Työläisporukka harveni, mutta rautatieaseman vakituinen joukko toi vakituisella palkallaan vaurautta.
1800-luvun loppupuolella viinankäyttöä pyrittiin suitsimaan. Kotikäyttöön tarkoitettu viinan polttaminen kiellettiin. Valmistus määrättiin valvotuille tehdaspolttimoille. Tästä alkoi sitkeä kädenvääntö paikallista viinan tuotantoa vaativien ja raittiusseuran välille. Liiallinen juominen oli pysynyt kurissa pelkästään sen takia, ettei asukkailla ollut aikaisemmin varaa ostaa viinaa. Sellaiset hörpyt varattiin yleensä juhla- ja markkinamatkoille, kun oltiin pois naapurien valvovien katseiden alta. Perustetut tehtaat ja rautatie tarkoittivat kuitenkin levottomuuksien lisääntymistä. Tehtaan työmies kykeni ostamaan pullon useammin kuin talon renki.
Raittiusliikkeen taistelu tätä menoa vastaan ei ollut helppoa. Aivan mahdottomaksi meno yltyi, kun Toijalaan perustettiin Akaan oluttehdas vuonna 1876. Toijalan ”oluttulva” vuonna 1898 oli skandaali juomalakkoa vaativille. Erä oluttynnyreistä oli mennyt pilalle. Sitä jouduttiin myymään pilkkahintaan. Hoipertelevat joukot jonottivat tehtaan edessä ämpärit käsissään. Raittiusliikkeen harmiksi jonoon liittyi myös juomalakkolaisia. Tästä seurasi pitkin raittia levinnyt riehuminen.
Näyttää siltä, ettei mikään muutu suomalaisissa. Ehkä nykyinen meno kaduilla ei olekaan ihan niin hurjaa kuin joskus tuntuu.
Juha Leinivaara
Kirjoittaja on akaalainen pienyrittäjä.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa
