Tänä keväänä vietämme kaatuneitten muistopäivää 83. kerran. Huhtikuussa 1940 pidetty piispainkokous ehdotti suru- ja muistojumalanpalveluksen pitämistä talvisodan sankarivainajien muistoksi sunnuntaina 19. toukokuuta 1940. Puolustusvoimien ylipäällikkö, sotamarsalkka Mannerheim määräsi päiväkäskyssään keväällä 1940 toukokuun kolmannen sunnuntain vietettäväksi ”nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena sankarivainaiden muistopäivänä”. Nykyinen nimi Kaatuneitten muistopäivä on ollut käytössä vuodesta 1947 lähtien, ja päivää vietetään kaikissa sodissamme kaatuneitten muistoksi.
Jo talvisodan alussa päätettiin, että kaatuneet kuljetetaan kotiseudulle haudattaviksi. Virallinen tieto kaatuneista välitettiin kotiseudun suojeluskunnan kautta pitäjän kirkkoherralle, joka välitti suruviestin henkilökohtaisesti kaatuneen omaisille. Kodeissa alettiin pelätä ”mustan miehen” ilmestymistä kotiportille.
Suruviestin välittäminen omaisille saattoi tapahtua myös epävirallista tietä. Tähden perheen yllätti asetoverin vierailu keskellä tavallista arkipäivää. Päivää ennen talvisodan päättymistä Viipurissa kaatuneen alikersantti Martti Tähden kohtalosta tuli ilmoittamaan lomalle päässyt aseveli. Joukkueenjohtaja vänrikki Päivö Oksala oli pyytänyt häntä toimittamaan tiedon perheelle. Radiossa oli jo 13.3.1940 tiedotettu sodan päättymisestä, ja 14.3. siitä kertoivat aamun sanomalehdet. Kotiväen toivo puolison ja isän elossa selviämisestä oli jo ehtinyt herätä. Päivö Oksalan toiminnan johdosta tieto tuli perille nopeasti, ja tuskainen epätietoisuuden aika jäi lyhyeksi. Epätietoisuus muuttui suruksi. Elävän kotiinpalaajan asemesta alettiin odottaa ruumista, joka saapui yli kuukauden viiveellä ja haudattiin 21.4.1940. Sotaleski lapsineen pääsi viettämään maamme ensimmäistä sankarivainaiden muistopäivää 19. toukokuuta 1940 Akaan sankarihautausmaalle. Myöhemmin leski sai lohdutuksekseen suruadressin, jonka välityksellä Mannerheim esitti suruvalituksensa seuraavasti:
”Velvollisuutenani on ilmoittaa, että Martti Olavi Tähti on kaatunut taistelussa isänmaan vapauden ja kaiken sen puolesta, mikä meille on pyhää ja kallista. Valitan syvää suruanne. Lohduttakoon teitä tietoisuus, että olette antaneet Suomelle kalleimman uhrin. Vahvistakoon Teitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala.”
Suomen sodissa 1939–1945 kaatui 90 000 sotilasta. Nuorimmat kaatuneet olivat 16-vuotiaita, vanhimmat 56-vuotiaita. Eniten kaatuneita oli 21-vuotiaiden ikäryhmässä. Sotiemme jälkeen oli maassamme noin 30 000 sotaleskeä ja noin 55 000 sotaorpoa. Leskiä on elossa enää vain muutama. Sotaorpojen määrä on noin 15 000–20 000 ja heidän keski-ikänsä on jo 83 vuotta. Vuonna 2013 valtiovalta osoitti kunnioituksensa sotaorvoille heidän arvokkaasta uhrauksestaan isänmaan puolesta. Kunnianosoitus ei kuitenkaan merkinnyt konkreettista vanhuuden tukea sotaorvoille.
Nykytutkimus on osoittanut, että lapsena koetut käsittelemättömät kielteiset tapahtumat voivat ulottaa vaikutuksensa aikuisuuteen, jopa vanhuuteen saakka. Sotaorvot kokevat itsensä edelleen sotaorvoiksi.
Hanna Tähti
sotaorpo,
professori emerita,
Kaatuneitten Omaisten Liitto ry:n hallituksen jäsen,
Tampere
