Suomen uuden hallituksen sorvaaminen alkoi heti vapun jälkeen tiistaina. Neuvotteluihin osallistuvat kokoomus, perussuomalaiset, Rkp ja kristillisdemokraatit. Näillä puolueilla on 109 paikkaa eduskunnassa.
Vaikka hallitusta ei vielä ole olemassa, se sai jo kuulla kunniansa vappupuheissa. SDP:n Sanna Marin povasi omassa puheessaan, että moneen kertaan testattu leikkausten ja kituutuksen polku, jota tällä kertaa täydennetään sisäänpäin käpertyvällä maahanmuuttopolitiikalla ja EU-kysymyksissä eristäytymisellä ei Suomen tai muidenkaan maiden ongelmia ratkaise.
Jos Suomi saa konservatiivisimman oikeistohallituksen sataan vuoteen, paluu leikkausten polulle on selviö eikä ole ihme, että demareille ei kutsua hallitusneuvotteluihin tullut. Arvot eivät todellakaan kohtaa.
Mitä muuta kuin leikkauksia ja Marinin ennustamaa kituutusta sitten voidaan seuraavalta hallituskaudelta odottaa? Ainakin aktiivinen ja äänekäs oppositio näyttää yhtä varmalta kuin edessä olevat leikkauksetkin. Tämä on Suomen kannalta hyvä asia. Kun näkemykset eroavat arvojen tasolla toisistaan, saadaan keskustelua ja niin hallitus- kuin oppositiopuolueetkin tuovat oman kantansa taatusti näkyviin.
Ennen vaaleja Petteri Orpo esitteli kokoomuksen leikkauslistaa, jonka yhteydessä korostui pyrkimys tehostamiseen. Orpo sanoi jo syyskuussa 2022 kokoomuksen puheenjohtajapäivillä Hämeenlinnassa, että aina voi jättää jotakin tekemättä tai tehdä sen tehokkaammin. Kokoomuksen tähtäimessä on yksittäisistä menoeristä ollut muun muassa asumistuki. Sitä puolue haluaa uudistaa.
Kokoomuksen marraskuussa 2022 julkaiseman vaihtoehtobudjetin saatesanoistakin selviää, että puolueen tähtäin on tulevaisuudessa. Puolueen mukaan heidän ajamansa talouspolitiikka pohjaa vastuullisuuteen ja rakentaa kestävää ja vahvaa Suomea. Orpo on myös todennut, että tavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan kaksi hallituskautta. Millä todennäköisyydellä toinen vaalikausi kokoomuksen johdolla koetaan, kun puolue haluaa vaihtoehtobudjettinsa mukaan aloittaa julkisen talouden vahvistamisen viivyttelemättä niin, että jo vuonna 2023 julkinen talous on miljardin vahvempi ja velkaantumista vähennetään vähintään miljardilla joka vuosi kahden vaalikauden ajan niin, että tasapainotila saavutetaan vuonna 2030? Nuo tavoitteet tarkoittavat monelle suomalaiselle niin kylmää kyytiä, että seuraavissa eduskuntavaaleissa saatetaan nähdä ennemmin ennätyksellinen äänestysprosentti kuin vaalitulos, jolla Orpo heiluttaa hallituksen tahtipuikkoa toisenkin vaalikauden.
Silti tämän hetken ikävimpiin taloudellisiin faktoihin kuuluu se, että Suomen valtion budjetti on ennätyksellisen suuri sekä se, että Suomi on jo kaksi kertaa velkaantuneempi suhteessa bruttokansantuotteeseen kuin verrokkikansamme ruotsalaiset.
Miten tavallinen kotitalous ratkaisee ongelmansa, kun sen velkamäärä kasvaa vuodesta toiseen? Ratkaiseeko se asian velkaantumalla lisää vai säästämällä sieltä mistä suinkin voi ja lisäämällä tulojaan, jos mahdollista? Kotitalouden tasapainotus kolhii ruokakunnan jäseniä, mutta tasapainotuksen jälkeen edessä saattaa koittaa valoisampi huominen. Kokoomuksen johtama porvarihallitus saa nyt vuoronsa yrittää omaa lääkettään. Seuraavien vaalien alla kuultaneen kokoomuksen edustajien suusta enimmäkseen puheenvuoroja, joissa tämän lääkkeen tehoa esitellään. Nyt oppositioon jääneet puolueet oletettavasti yrittävät osoittaa, että lääke oli tautia pahempi.
