Meille kaikille on varmasti tuttu tuoreen ruisleivän tuoksu. Vielä lämmin hapanleivän siivu, vähän voita päälle ja lasillinen maitoa. Onko mitään parempaa. Ehkä, jos siihen lisätään vielä kurniva nälkä kesken metsäretken.
Kun jalat alkavat jo väsyä on ihana istahtaa kivelle tai mättäälle lepäämään. Lapsena kuljin ukini kanssa metsissä. Lepohetkinä uki kaivoi repustansa puukon, ruislimpun, jotakin särvintä leivän päälle ja juomapullon. Ukin hiljainen jutustelu, metsän äänet ja marjamättäät – elämän pieniä onnen hetkiä.
Ruisleipä oli minun herkkuni, jonka valmistuksen salat opin tuntemaan Ahlmanin opissa. Siellä jokapäiväinen leipämme oli itse leipomamme juureen valmistettu ruisleipä.
Leipäsunnuntaina puhutaan leivästä monessa merkityksessä. Ruokaleipänä, jonka viljan saamme Jumalan lahjana. Ehtoollisleipänä anteeksiantamuksen, sovituksen, lunastuksen ja yhteyden aterialla. Jaettavaksi annettuna leipänä, Jumalan lahjana kaikille maailmamme ihmisille. Taivaan leipänä, joka on Jumalan Poika eli Jumalan Sana. Hän ravitsee sanalla ja johdattaa meitä tämän elämän kautta iankaikkiseen elämään Jumalan luo Taivaan kotiin.
Ruisleivän ohjetta tutkiessani alkoivat valmistuksen vaiheet vertautua mielessäni kristittynä kasvamiseen. Ehkä näin: Ruisleipä syntyy ruisjauhosta, vedestä ja suolasta, leivän happamuus leipäjuuresta.
1. Tuoreen juureen leivotun ruisleivän pehmeää sisusta murustellaan lasipurkkiin 20 g. Purkkiin lisätään ruisjauhoa 40 g ja vettä 80 g (n. 30 °C). Astian suu peitetään kevyesti, ja purkki asetetaan lämpimään paikkaan. Juurta ruokitaan tähän tapaan muutaman päivän, kunnes se kuplii ja kuohuu.
Lapsi saa kuulla rakastavasta Taivaan Isästä, oppii kertomaan hänelle huolensa sekä pyytämään ja antamaan anteeksi. Aikuiset rukoilevat hänen puolestaan ja avaavat aina sylinsä hänelle.
2. Juureen lisätään ruisjauhoja, suolaa ja vettä. Taikina kohotetaan, leivotaan ja leivät kohotetaan. Limput paistetaan 225 °C 20 min + 190 °C 40 min.
Rippileiri on edessä. Raamattu kiinnostaa. Puhutaan Jeesuksesta. Jospa tämä kaikki on totta? Oma kysely ja etsintä alkaa. Tiedonjano kasvaa, ja uskovien kavereiden jutut jäävät mieleen. Jumala kutsuu lähelleen ja kohtaa rukouksessa.
Raamatun sana avautuu, rukoukset saavat vastauksensa… Jeesus elää, minä uskon! Mikä minun paikkani on seurakunnassa? Jumalan henki johdattaa lempeästi. Luottamus, ilo ja rauha kasvavat. Uusia ovia avautuu ja vanhoja sulkeutuu. Elämällä on tarkoitus ja merkitys. Jumala on vierellä.
3. Leivät syödään hyvällä halulla, ja lämpimäisistä riittää toisillekin. Leivän sydämestä luodaan uusi juuri.
Tässä me olemme, minä ja Hän, me toisillemme rakkaat. Jumala puhuu tavalla ja toisella. Minä kuuntelen ja etsin Hänen tahtoaan elämässäni. Ja tietysti juttelen kaikesta Hänelle. Hän tuo luokseni ruokaleivän ja elämän leivän nälkäisiä. Toisinaan Hän lähettää ihmisten luo lähelle tai johonkin maailman kolkkaan kertomaan: ”Kristus voitti kuoleman, Hän elää”.
Marjo Perkiö
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan diakoniatyöntekijä
