Itseään toteuttava ennuste on termi, joka tulee minua jatkuvasti vastaan eri paikoissa ja eri asiayhteyksissä. Ja myös hyvän ystäväni mietteliäissä puheissa.
Kirjassaan Hyvän historia hollantilainen historioitsija Rutger Bregman mainitsee itseään toteuttavan ennusteen, ja välillä tuntuu, että koko Bregmanin kirja on kietoutunut pohtimaan itseään toteuttavan ennusteen monia eri näkökulmia ja syvyyksiä.
Rooman keisari Marcus Aureliuksen mietelmäteoksessa Itselleni sanotaan: ”Ymmärryksesi on sellainen kuin usein toistamasi mielikuvat. Mielikuvat näet värjäävät sielun.” Itseään toteuttavan ennusteen yhden säikeen mainitsi myös tyttäreni ollessaan 8-vuotias. Tyttäreni sanoi minulle: ”Äiti. Kun sinä vain uskot, se toteutuu kyllä.”
Selvää on se, että itseään toteuttava ennuste voi olla joko positiivinen tai negatiivinen. Selvää on myös se, että itseään toteuttava ennuste on joka puolella koko ajan – ihan kaikista tavallisimmissakin arjen hetkissä kuin tutkitussa tieteessäkin.
Itseään toteuttava ennuste ei ole vain läsnä arjessa ja tieteessä vaan se on sisään rakennettuna arjessa ja tieteessä. Rutger Bregmanin mukaan paha on hyvää vahvempaa, mutta Bregmanin mukaan hyvää on kuitenkin enemmän. Jäin pohtimaan, kumpi on voimakkaampi – tiheä paha vai laajalle levinnyt hyvä?
Sanotaan, että ollakseen ihminen ihminen tarvitsee toisia ihmisiä. Rutger Bregmanin mukaan ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Rooman keisari Marcus Aureliuksen voidaan tulkita päätyneen samaan päätelmään. ”Kuoki sisältäsi. Sisällä on hyvän lähde, ja se kykenee pulppuamaan alati, jos alati kuokit”, lukee Aureliuksen mietelmäteoksessa.
Mitä varten sitten on rakennettu vaikkapa oikeusjärjestelmät, joissa jo lähtökohtaisestikin on ihmisten, oikeushyvien ja etujen vastakkainasettelu – hyvä ja paha, voittaja ja häviäjä? Onko oikeusjärjestelmät rakennettu ihmisen hyvyyden tueksi vai onko oikeusjärjestelmien tausta ja perusta yksinkertaista monimutkaisempi?
Kirjassaan Inhimillisiä kohtaamisia tunnettu suomalainen psykoterapeutti Maaret Kallio kirjoittaa: ”Inhimillisiä kohtaamisia tapahtuu siellä, missä ihminen tulee hädässään nähdyksi ja onnessaan tunnistetuksi. Siellä, missä keskeneräisyys saa luvan olla osa ihmisyyttä. Siellä, missä on tilaa olla inhimillinen ihminen, päästä lähelle ja säilyä omanaan. Siellä, missä erilaisuuden sijaan tunnistamme samankaltaisuutta ja kilpailemisen sijaan pyrimme samalle puolelle.”
Samaa ajatusmaailmaa maalaa Rutger Bregman kirjassaan. Bregmanin mukaan kontakti toisiin ihmisiin, ihmisten välinen luottamus yhdistettynä ihmisen oman identiteetin säilymiseen näyttelevät pääosaa siinä, että hyvyys pääsee loistamaan.
Hyvyys on valinta. Sen valinnan voi tehdä ihan jokainen ja ihan aina jokaisessa kulloisessakin hetkessä. Halu olla hyvä. Kohtaaminen pakenemisen sijaan. Anteeksianto katkeruuden ja vihan sijaan.
”Ei nimittäin ole vahvempaa kuin ihmiset, jotka tekevät jotakin siksi, että haluavat tehdä niin”, kirjoittaa Rutger Bregman.
Riikka Gallén
Kirjoittaja on julkisten rakennusurakkahankintojen juridiikan syövereissä työskentelevä varatuomari.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa
