Rouva Dulskan moraali
Toijalan Näyttämö
Kaksoisensi-ilta 9.10. ja 15.10.2021
Ohjaus Kaarina Perola
Gabriela Zapolska (1860–1921) eli aikana, jolloin moraaliset arvot eri yhteiskuntaluokissa eivät todellakaan kohdanneet. Paremmissa piireissä skandaalin välttäminen oli esisijainen tavoite, jonka eteen saatettiin uhrata keinoja kaihtamatta viattomiakin ihmisiä.
Zapolskan näytelmässä ratkaistaan rahalla ongelma, joka on tuttu niin monista muistakin tarinoista sekä Suomessa että muualla kirjoitetuissa teksteissä. Perheen maine ei saa tahrautua, kun piika alkaa odottaa esikoispojan lasta. Skandaalin syyllinenhän on tietenkin moraaliton nainen tai tyttö.
Rouva Dulskan perheen nuoret näyttelijät tekevät uskomattoman hyvät roolit, vaikka kyseessä on puhdas puhenäytelmä. Ohjaaja Kaarina Perola on saanut kaartiinsa lahjakkaita nuoria, joiden työtä maneerit eivät vaivaa. Oli ilo istua katsomossa, kun huomasi, ettei muidenkaan näyttelijöiden takia tarvinnut jännittää, miten selvitään tämän kaltaisesta tekstistä. Paljon puhetta sisältävän näytelmän seuraaminen ei ole nautinto, jos esitys laahaa tai replikointi on epäselvää.
Näytelmän juoni tuli jo pääpiirteissään selville alkumetreillä. Matriarkka rouva Dulska (Anna Toriseva) yrittää pitää kiinni pyhistä arvoista, joista tärkeimpiä ovat raha ja perheen ylläpitämät nuhteettomat kulissit. Isä Dulska (Jari Mäkinen) saa asemansa mukaisesti sanoa vain yhden repliikin koko näytelmässä. Lapsista Bzyzsko (Anton Hård) yrittää tehdä omia päätöksiä elämässään ja repiä itsensä irti äidin kahleista.
Tyttäret, joita mainiosti esittävät Anna Löövi ja Mimosa Virtanen sekä rouva Dulskan sukulainen Manja (Sonja Pekkola) seuraavat perhetragediaa väliin omalla lusikalla soppaa hämmentäen. Sisäkkö Hanka (Venla Norojärvi) on pitkine valkoisine letteineen kuin puhdasotsainen Suomi-neito ja tietenkin se, joka pitää kierittää tervassa ja höyhenissä. Hänen avukseen rientää kummitäti, jonka rooli sopii Sari Lahovuorelle kuin valettu.
Laulussa kysytään, muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan. Valitettavasti tuntuu siltä, että taas kerran, näinkin vanha näytelmä esittää ihmisen raadollisuuden paljaimmillaan. Tänäkin päivänä niin usein raha ratkaisee ja se, jolla sitä olisi vaikka muille jakaa, ei itkemättä kukkaron nyörejä hellitä.
Lasse Kanerva
