Kylmäkosken Pilvenpiirtäjät -ryhmä laittoi kotikirkkoonsa esille kootut teoksensa – Kansalaisopiston maalauspiiristä alkunsa saanut taideryhmä on kokoontunut vuodesta 1998 asti

Elli Vankka (vas.), Marja-Liisa Ahola, Arja Peltola, Seija Kinnari ja Irmeli Parri ovat Kylmäkosken kirkon näyttelyn takana olevat Pilvenpiirtäjät. Ryhmässä on heidän lisäkseen muita jäseniä. Kuva: Oona Eskeli.

Paikallisen kuvataiteen harrastajien ryhmän, Kylmäkosken Pilvenpiirtäjien, taidetta on parhaillaan nähtävillä tiekirkkona toimivassa Kylmäkosken kirkossa.

Teokset ovat katsottavissa joka päivä kello 11–16 sunnuntaihin 25. heinäkuuta saakka. Näyttelyn ensimmäinen aukiolopäivä oli 28. kesäkuuta.

Kylmäkosken Pilvenpiirtäjät -ryhmässä on nykyisin mukana noin kahdeksan aktiivista taiteilijaa, kertovat kirkon näyttelyn teokset tehneet Elli Vankka, Marja-Liisa Ahola, Arja Peltola, Seija Kinnari ja Irmeli Parri.

Elli Vankan teoskolmikko. Kuva: Oona Eskeli.

Kokoonpano ja tahti ovat vaihtuvia

Pilvenpiirtäjien ryhmä sai alkunsa Urjalan-Kylmäkosken kansalaisopiston maalauspiiristä, ja se on kokoontunut vuodesta 1998. Ryhmän kokoontumistahti sekä kokoonpanot ovat kuitenkin vaihdelleet vuosien mittaan, ja toiminta on muutenkin hyvin vapaamuotoista.

– Ennen olemme toimineet enemmän, ja ihan alkuun me kokoonnuimme maalaamaan joka keskiviikkoilta. Muutoksia toimintaan ovat aiheuttaneet eri elämäntilanteet ja esimerkiksi korona, Kinnari avaa.

– Se, että Kylmäkoskelta lähti kirjasto, on aika suuri syyllinen siihen, että toimintaa on vähemmän. Meille ei ole täällä Kylmäkoskella enää mitään kovin helposti tavoitettavaa näyttelypaikkaa, Parri lisää.

Kylmäkosken kirjastossa Pilvenpiirtäjät piti useamman näyttelyn – mukaan lukien ensinäyttelynsä. Pilvenpiirtäjät-nimi keksittiin juuri ensimmäistä näyttelyä silmällä pitäen.

– Emme halunneet olla ensimmäisessä näyttelyssämme opiston ryhmänä vaan jollakin omalla nimellä. Mietimme kaikki eri ehdotuksia, ja tämän lopullisen nimen keksi Nelli Telkkinen, joka oli ryhmässämme aika pitkään mukana, Kinnari valottaa.

Pilvenpiirtäjien näyttelyssä on ryhmän koottuja teoksia eri vuosilta. Näyttelyssä on myös tämän vuoden tuotantoa. Kuva: Oona Eskeli.

Näyttely pystyyn vauhdilla

Kylmäkosken kirjaston ja kirkon lisäksi Pilvenpiirtäjien töitä on ollut esillä ainakin Viialan ja Urjalan kirjastoissa sekä Näkymä-ympäristötaidenäyttelyssä ja Seija Kinnarin emännöimässä Kaukolassa Sotkialla.

Kylmäkosken kirkossa Pilvenpiirtäjillä on ollut taidetta esillä kerran aikaisemmin. Tämän kesän näyttelyn ideoinnista on kiittäminen Irmeli Parria.

– Idea näyttelyyn tuli siitä, kun huomasin, että Kylmäkosken kirkko on tiekirkkona. Soitin sitten kanttorille ja kysyin, onko mahdollista, että laittaisimme tauluja esille ihan siitä ilosta, että kirkko on auki, Parri kuvailee näyttelyn syntyvaiheita.

Taiteilijat paljastavat, että näyttelyn pystytys oli ”todella nopea rykäys” ja että kiireen takia esillä ei ole paljoa uusia teoksia.

– Tämä näyttely on ihan kootut teokset! Arja Peltola kiteyttää näyttelyn teeman.

Marja-Liisa Aholan Neuvonpito-teos (2021) on tehty akryylimaalilla. Kuva: Oona Eskeli.

Ikuisuuden ikkuna oli tekeillä pitkään

Tämän vuoden tuotantoa näyttelyssä edustaa muun muassa Marja-Liisa Aholan Neuvonpito-teos.

Aholan mukaan kyseinen teos tekeytyi hitaasti ja oli monta kertaa telakalla. Teosten valmistumisnopeus on Aholalla täysin teoskohtaista ja riippuu myös esimerkiksi käytetystä maalimateriaalista.

– Kuivumista ei tässä teoksessa tarvinnut kauaa odottaa, koska teos on akryylia. Joissakin teoksissa kuivattelu voi kestää iän kaiken. En osaa tästä teoksesta paljoa sanoa, mutta lintuja olen tavannut tehdä aiemminkin, ja luonto on minulle se juttu, Ahola toteaa.

Seija Kinnarin Ikuisuuden ikkuna -teos vuodelta 2020 oli tekeillä kuusi vuotta. Kinnari sai työhön liittyviä ideoita vaiheittain siunaus- ja rukoushetkissä eri vuosina, ja hänellä oli pitkään mielessään pelkät värit.

Ystävänpäivänä 2020 valmistui työn viimeinen puuttunut palanen: teoksessa näkyvän ikkunan muoto.

Kylmäkosken Pilvenpiirtäjien taidetta on esillä myös Urjalan kirjastossa syyskuussa.

Seija Kinnarin Ikuisuuden ikkuna (2020) on pitkään tekeillä ollut teos. Kinnari sai työhön liittyviä ideoita vaiheittain siunaus- ja rukoushetkissä eri vuosina. Kuva: Oona Eskeli.
Kuva: Oona Eskeli.
Kuva: Oona Eskeli.