Valkeakosken kaupunginteatterin syksyn avauksen, Onnen maan, on ohjannut teatterin uusi johtaja akaalainen Minna Kangas. Kankaan ohjauksessa näkyy ammattiteatterin taso harrastajien esittämänä. Hänellä on taito liikuttaa näyttelijöitä sekä fyysisesti että emotionaalisesti tunnelmasta toiseen. Tässä näyttämöversiossa monen juonenkäänteen perustelut jäävät ohuiksi, mutta se tuskin katsojaa jää vaivaamaan.
Jukka Peräkivi onnistuu roolissaan
Musiikkinäytelmän näyttelijäjoukko on suuri, mukana on 30 näyttelijää, joiden ikähaitari on 14–90 vuotta. Varmaan siksi alkuosassa joillakin on hieman vaikeuksia ottaa rennosti ja tempautua mukaan. Kohtausten välit tuntuvat paikoin siltä, että nyt tämä on tehty, mennään pois ja otetaan seuraava.
Toinen näytös alkaakin sitten räväkästi. Tappelukohtauksen jälkipuinti on farssimaista juhlaa, jossa Mira Flinkman ja Katja Sillanpää pistävät peliin tyypittelyn, jollaista käytettiin silloin, kun näyteltiin Petromaxin valossa suuresti ja liioitellen. Tämä on hieno oivallus ohjaajalta. Toisessa näytöksessä on paljon muitakin pieniä ripauksia, jotka saavat katsojan hytkymään naurusta.
Lauri Heinonen esittää häntä koipien välissä kotiin palaavaa Tenhoa. Mies saa uutta puhtia hahmoonsa, joka kamppailee identiteettinsä kanssa ja kahden naisen huomiosta. Jukka Peräkiven esittämä Tenhon veli on esityksen helmiä. Hän on niin maajussia kuin olla voi mutta lankeaa myyntimiehen käsittelyssä törsimään, kuin viimeistä kippoa vietäisiin. Eero Löövi on muoviastiakauppiaana niin elementissään, ettei uskoisi pojan tekevän ensimmäistä isoa rooliaan.
Vaikuttavia joukkokohtauksia
Näin suuren näyttelijäjoukon liikuttaminen on taitolaji. Ohjaaja Minna Kangas on hajottanut esimerkiksi juoruilijat välillä pitkin teatteritilaa. Näinhän juorut kulkevat, ponnahtelevat sinne tänne päämääränä levitä mahdollisimman nopeasti ja laajalle. Koko näyttelijäkaarti elää mukana koreografi Marjo Hämäläisen luomien tarkkojen askelmerkkien mukaan.
Ohjaajan sanoin Eero Pekkonen on huikea musiikkimaestro. Ilmaisu on nappiin osunut. Itse tanssilavoja jo kuusikymmentäluvun alusta kiertäneenä voin sanoa, että suomalaisille tutut tangot ovat saaneet syvälle sieluun työntyvät uudet soinnut.
Yksinkertainen lavastus toimii Jonna Rautalan valosuunnittelun kanssa hyvin. Tilakuvien vaihdot sujuvat joustavasti esimerkiksi muutamaa puuta ja keinua siirtämällä.
Valkeakosken kaupunginteatterin Onnen maa -esitys on ehdottomasti katsomisen arvoinen jo senkin takia, että mukana on iso joukko akaalaisia näyttelijöitä ja erityisen lupaavia nuoria kykyjä.
Markku Pölösen ja Heikki Kujanpään käsikirjoittaman Onnen maa -näytelmän ensi-ilta Valkeakosken kaupunginteatterissa oli 6.10.
Lasse Kanerva
