Toijalan Nuorkauppakamarissa niin kuin muissakin yhdistyksissä ainaisen pohdinnan kohteena on toiminnan kehittäminen, uusien toimintamuotojen pohtiminen ja näkyvyyden lisääminen. Näin myös 1970- luvun lopulla. Syntyi idea valita Vuoden Toijalalainen. Työryhmään osallistui ponnekkaasti ainakin Jorma Paakki, nykyisin von Wehrt ja Risto Hakala. Tittelillä pyrittäisiin tuomaan omaa kuntaa esille vähintään maakunnallisesti, mutta jos mahdollista niin valtakunnallisestikin.
Pohdimme jonkun kerran, mitä kriteerejä valitulta vaatisimme. Ymmärsimme, että tilanteet muuttuvat ja että tästä projektista tehdään aikaa ja muutoksia kestävä pitkäikäinen juttu. Niinpä säännöistä tuli varsin väljät: “… on asunut tai edes käynyt Toijalassa…” Nuorkauppakamarilla oli keskeinen rooli Toijalan Markkinoiden järjestelyissä ja oli luontevaa, että Vuoden Toijalalaisen valinta julkistetaan ja esitellään vuosittain kesäkuun alussa järjestettävillä markkinoilla – yleisö olisi jo valmiiksi paikalla.
Ensimmäiseksi Vuoden Toijalalaiseksi vuonna 1979 valitsimme Harri Holkerin. Harri oli vuonna 1937 Oripäässä syntynyt, mutta Toijalassa Hauenkuonossa ja Nahkialassa varttunut, Toijalan Yhteiskoulun kasvatti ja sieltä 1957 ylioppilaaksi kirjoittanut valtiotieteiden maisteri. Hän oli pitkään toiminut kokoomuksen Nuorten liitossa, ollut puolueen puheenjohtaja ja kansanedustaja. Näistä tehtävistä hän oli luopunut tultuaan 1978 valituksi Suomen Pankin johtokuntaan.
Valinta oli onnistunut, niin myös ensimmäinen Vuoden Toijalaisen julkistamistilaisuus, kaunis kesäinen päivä ja väkeä oli torilla runsaasti. Muistelin esitellessäni Harrin yleisölle hänen toiminnastaan yleislakkovuonna 1956, kun hän Pirtillä monisti Hämeen Sanomien tiedotusmonistetta. Harri kirjoitti “Palkkatyöläistä” monistettavan Kalle Kuusisen saunakamarissa Kilsassa, johon moniste seuraavana päivänä vastasi, ettei Kallella tiettävästi ole saunakamaria. Keskustelu jatkui. Hämeen Sanomat arveli, että Kuusinen on hermostuksissaan hukannut saunakamarins
Asia selvisi, kun kävin kysymässä Kalle Kuusiselta, voiko jutun kertoa markkinayleisölle. Kalle antoi luvan ja mainitsi, että Holkeri oli varmaan sekoittanut saunakamarin työkaluvajaan, jossa hän isänsä kanssa, molemmat kun olivat kirvesmiehiä, teroittivat kierrettävällä tahkolla kirveitänsä. Kalle oli muuten julkistustilaisuudessa, mutta seurasi sitä Vanhalla Hautausmaalla yhden kiven takana.
Seuraavana vuonna nosti silloinen kaupunginsihteeri hirveän haloon, moitti meitä valinnastamme ja väitti sen olleen puoluepoliittinen ja että jos he eivät saa tietää ja hyväksyä sen vuoden – siis vuoden 1980 valintaa, kaupungin avustusta markkinoille ei tule. Kerroin, että olemme valinneet Lea Seppäsen, että tervetuloa vaan markkinoille, avajaispäivänä kerromme sen muillekin
Lea oli pesunkestävä toijalalainen, kirjoitti ylioppilaaksi Toijalan Yhteislyseosta 1967 ja valmistui erikoissairaanhoitajaksi. Lea oli kunnallispoliitikkona arvostetun kunnallisneuvos Topi Seppäsen tytär ja sos.dem. puolueen kansanedustaja Hämeen eteläisestä vaalipiiristä. Hän oli hyvin verkostoitunut ja ollut monella tavalla vaikkakin taustalla vaikuttamassa myönteisesti Toijalan kehitykseen. Mussutus kaupungin puolelta loppui siihen.
Homma jatkuu ja täyttää ensi vuonna 40 vuotta.
Eero Lapinleimu
Vuoden Toijalalainen 1988
Seuraavaksi sarjassa kirjoittaa Tiina Järvilehto (os. Vierto).
