Olemme huomanneet, kuinka vanhemmat hokevat lapsilleen siitä, että aaveita ei ole olemassa. Mutta mistä voi tietää, voiko aaveita jotenkin nähdä?
Meidän mielestämme on tyhmää, että aikuiset kieltävät lapsiaan uskomasta kaikkeen yliluonnolliseen, joka voisi olla myös totta. Tiedemiehet eivät voi todistaa mitään aaveiden olemassaolosta, joten aikuisten alitajunta kieltää lapsilta kaikki yliluonnolliset asiat. Alitajunta voi helposti kaapata vallan.
Olemme kuulleet, kuinka ihmiset sanovat nähneensä jotain aavemaista koti-matkalla, huoneessa tai vanhoissa taloissa. Tiedemiehet väittävät, että nämä ovat vain alitajunnan tuotteita. Mutta mitä jos aaveet voivat esiintyä vain tietyissä paikoissa, tietyssä valossa tai tiettyyn aikaan?
Myönnämme, että olemme nähneet jotain aavemaista ja outoa, ja niitä on vaikea uskoa todellisiksi. Todellakin se tuntuu vain alitajunnan kepposilta, mutta mistä kukaan voisi sitä tietää, että onko se kuitenkin todellista?
Haastattelimme luokkamme oppilaita yliluonnollisista asioista.
Emmi: Mielestäni on outoa, että aikuiset kieltävät lapsiltaan yliluonnolliset asiat, joihin lapset haluaisivat uskoa. Yliluonnollisia asioita on varmasti olemassa. Uskon vahvasti niin.
Roosa: Uskon pinkkeihin pörröisiin yksisarvisiin, jotka tanssisivat sateenkaarilla.
Tekemämme haastattelujen perusteella aaveet ovat nuorista uskottavia, vaikka aikuiset ovat sitä mieltä, että yliluonnollisia asioita ei ole.
Josefina Harju ja Sini Myllyniemi, 8D
