Viialassa toimi Suomen kolmanneksi suurin lasitehdas

Viialan lasi, Viialan kirjasto, Wiialan lasitehdas

Aune Järvenpää (vas.) meni Viialan lasitehtaalle töihin 14-vuotiaana. Orvokki Lundahl esittelee Viialan lasin tuotteita.

Viiala-Seuran jäsenien Viialan kirjastoon kokoama Viialan lasitehtaan tuotteiden näyttely on hieno katsaus vuosina 1890-1938 toimineen tehtaan tuotannosta.

Näyttelyn avasi viime viikon maanantaina Akaan valtuuston puheenjohtaja Saila Kallioinen, joka kertoi kattavasti lasitehtaan historiasta.

Näyttelyn avajaisten kunniavieraana oli nuorena tyttönä lasitehtaalla töissä ollut Aune Järvenpää.

Viialan lasitehdas perustettiin hyödyntämään sahalta kertyvää jätepuuta ja tehdas oli omana aikanaan Suomen kolmanneksi suurin lasitehdas.

Alkuvuosina tehtaalla oli tuotanto-ongelmia muun muassa laadun suhteen ja toiminta oli pitkään tappiollista. Vuonna 1905 syntynyt pullokartelli paransi tilannetta ja pullojen lisäksi tehtaalla alettiin valmistaa myös lääke- ja talouslasia. Mutta seuraavana vuonna tehdasta kohtasi epäonni – puurakenteinen tahdas paloi.

Monipuolista tuotantoa

Nyt esillä olevat esineet ja vuonna 1911 myynnissä ollut ”Luettelo talouslasille – Wiialan lasitehdas” kertovat tehtaalla valmistetun runsaasti myös juomalaseja, asetteja, maljakkoja, sokerikkoja, kermanekkoja, salaattikulhoja ja kakkutarjottimia. Tunnettuja ja kerättyjä ovat muun muassa Irma-, Aino-, Yrjö- ja Timantti-nimiset astiastot.

Näitä voi ihailla nyt Viialan kirjaston näyttelyn vitriineissä. Siellä on näytillä myös paperipainoja, joita usein tehtiin ”ruokatuntitöinä”, mutta jotka ovat kauniita muistoja menneistä ajoista nekin.

Viialan lasi, Viialan kirjasto, Wiialan lasitehdas

Viialan lasitehtaan ainoan kuvaston (1911) sivuilta löytyy kuva kaikista tuolloin myynnistä olleista tuotteista.

Yksi tämän upean näyttelyn koonneista Viiala-seuralaisista on vuosikymmeniä Viiala-lasia kerännyt Orvokki Lundahl.

– Kaikki Viiala-esineet ovat rakkaita, mutta jos joku erikoinen pitää mainita, se on mielestäni lasinen joulukuusenjalka, joita olen nähnyt vain muutaman. En ole päässyt tästä Viiala-keräilystä eroon vieläkään. On tarkoitus taas lähteä Fiskarsiin katsomaan löytyisikö sieltä jotain mielenkiintoista.

Viialan ( Wiialan) lasitehtaan pullot on merkitty kirjaimella W (pohjassa tai kyljessä) ja monissa puristelasiesineissä on massaleima Wiiala.

Viialan lasitehdas ostettiin pois markkinoilta

Kirkniemien, Riihimäen ja Espoon tehtaat tekivät lasitehtaiden kilpailusta niin kovaa, että lasitavaraa jouduttiin myymään tappiolla. Viialan lasitehtaan omistajat pohtivat jopa tehtaan sulkemista, mutta vuodesta 1913 alkaen päästiin kuitenkin kannattavaan toimintaan.

Tehdas paloi taas vuonna 1916, mutta siitäkin yritys vielä nousi, kun lasitavaran kysyntä kasvoi ja ensimmäisen maailmansodan ansiosta hinnat nousivat.

Tehdas oli kovaonninen, se paloi kolmannen kerran vuonna 1921. Uudessa tiilirakenteisessa tehtaassa toiminta alkoi seuraavana vuonna ja 1923 tehdas teki historiansa parhaan tuloksen siihen mennessä.

Kieltolain kumoaminen ja siitä alkanut pullojen kysynnän kasvu avittivat lasitehtaita uuteen nousuun.

Vuonna 1930 perustettiin Lasitehtaitten Myyntikeskus, joka oli käytännössä kartelli, joka jakoi tilauksia kaikille siihen liittyneille yrityksille. Kun se viisi vuotta myöhemmin lopetti toimintansa, alkoi taas kilpailu, joka romahdutti hinnat.

Lopulta Riihimäen Lasi Oy ja Karhula Osakeyhtiö ostivat Viialan lasitehtaan pois markkinoilta. Tehtaat saivat Viialan lasitehtaan koneet sekä tuotevaraston ja ne jakoivat myös tehtaan asiakkaat keskenään.

 

Aune Järvenpää oli jo lapsena töissä lasitehtaalla

Itseoikeutettu avajaisten kunniavieras oli Viialassa vanhainkodissa asuva Aune Järvenpää, joka  oli 14-vuotias mennessään

Viialan lasi, Viialan kirjasto, Wiialan lasitehdas

Aune Järvenpää (vas.) katselee Kirsti Käen albumeista Viialan lasitehdasta esitteleviä vanhoja kuvia ja lehtiartikkeleita.

töihin Viialan lasitehtaalle.

– Siellä meitä oli samanikäisiä useampiakin. Sisällä tehtaassa riitti monenlaista työtä. Kaikkea tehtiin mitä käskettiin, ei siinä mukistu. Huussipaperitkin revittiin sanomalehdistä valmiiksi palasiksi, muistelee 90 vuotta täyttänyt Järvenpää.

Palkkansa hän muistelee olleen parinsadan markan paikkeilla.

– Osa siitä jäi itselle, mutta suurimman osan vein kotiin vanhemmille koko perheen käytettäväksi.

Kolmen piipun kylän tehtaat tulivat Järvenpäälle tutuiksi. Lasitehtaan jälkeen hän oli jonkin aikaa  työssä Nahkatehtaalla, mutta varsinaisen työuransa hän teki Schaumanilla, missä vuosia tuli täyteen neljäkymmentä.

Viialan lasi, Wiialan lasitehdas, Viiala-seura

Viialan lasitehtaan pulloja ja oikealla harvinainen joulukuusen jalka.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?