Paikallishistoriaa laulettuna perinteenä

Toijalan kylä paloi vuonna 1886. Tragedialla oli moninaisia seurauksia niin yksilöiden kuin yhteisöjen kohtaloihin. Tieto tapahtuneesta levisi aikakauden viestintämuotojen mukaisesti myös suullisena kertomaperinteenä sekä päätyi jopa taiteellisen tuotoksen muodossa painetuksi sanaksi arkkiveisuna.

Arkkiviisut olivat lauluista painettuja lentolehtisiä, joita myytiin turuilla ja toreilla. Tarinoiden aiheet vaihtelivat hengellisistä maallisiin ja teemat kansansivistyksestä pilkkarunoihin. Usein arkissa luki laulun sanat ja suositus, millä yleisesti tunnetulla sävelellä ne voitiin laulaa. Moni suosittu laulu saattoi päätyä arkkivirreksi erimuotoisena useitakin kertoja 1800-luvulla.

Hallussani on monistekopio arkkiveisusta nimeltä Laulu Toijalan palosta. Käsinkirjoitetun melodialinjan nuotinnoksen piirtäjä on valitettavasti tuntematon. Siihen on kirjoitettu vain 10 säkeistöä, vaikka alun perin niitä on laulussa ollut enemmän. Säkeistöt ovat satunnaisessa järjestyksessä ja välistä puuttuu säkeistöjä. Lopussa on lähdettä metsästävälle salapoliisille vihjeteksti:

”Arkkiveisun 25 säkeistöä saatu Kerttu Mäenpään omistamasta käsikirjoituksesta, jonka on jäljentänyt Elsa Hartava (Rusin-Rannisto), synt. 1880.”

Laulussa luetellaan useita tuttuja paikkojen ja talojen nimiä Toijalan keskustasta, jotka jäivät tulen vangeiksi. Lisäksi laulun kertoja surkuttelee kolmenkymmenen perheen jääneen ilman asuntoa, ruokaa ja vaatteita sekä kauniin kylän peittymistä tuhkaan.

Laulu Toijalan palosta -arkkiveisu on julkaistu Akaan kaupungin nettisivuilla akaa.fi/kulttuuri. Mikäli joku tietää asiasta enemmän tai omistaa vaikka jonkin kopion arkkiveisusta, olisin hyvin kiitollinen yhteydenotosta kulttuuritoimistoon tai osoitteeseen jaana.kari@akaa.fi. Toivottavasti kuulemme kenties vielä jossakin tulevaisuuden yleisötilaisuudessa jonkun lauluesityksenkin Toijalan omasta arkkiveisusta!

Arkkiveisun toiseksi viimeinen eli 24. säkeistö toimii hyvän kesän toivotuksena kaikille Akaan Seudun lukijoille:

 

Lopuksi vielä muistutan,

Suomen miehet kehoitan,

Palokuntia laittakaat,

Niin kylät tulelta varjellaan.

 

 

 

Jaana Kari

Kirjoittaja on opintovapaalla oleva Akaan kulttuurikoordinaattori

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?