Erityisesti näin joulun alla moni kaipaa inhimillisyyttä, yhteisöllisyyttä ja kanssaihmisistä välittämistä. Ihmiset tarvitsevat toisiaan – yksi ystävällinen sana voi antaa ihmiselle toivoa. On tärkeää, että ihmisellä on toivoa paremmasta elämästä ja paremmasta maailmasta. Vaikka se olisi vain pienen pieni kipinä, se ohjaa ihmistä eteenpäin.
Joulu antaa toivoa paremmasta. Jouluna iloitaan Vapahtajan syntymästä. Joulu antaa ilon, joka parhaimmillaan kantaa pidemmällekin. Toivo antaa uskoa parempaan ja saa ihmisen jaksamaan. Toivo antaa voimaa ponnistella tavoitteidensa saavuttamiseksi; se pitää hengissä. Kun ihmisellä on toivoa, hänellä on uskoa huomiseen.
Joulukiireiden keskellä olisi myös hyvä muistaa joulun alkuperäinen merkitys. Raamatun kertomuksen kolme Itämaan tietäjää seurasivat tähteä Jeesuksen syntymäkotiin Betlehemiin. Siellä oli lapsi, joka toi sanomaa rakkaudesta. Siitä on kyse tänäkin jouluna. Joulun monissa vivahteissa korostuvat rauha ja rakkaus. Rakkaus toisia ja itseä kohtaan antaa voimaa.
Joulun lähestyessä moni miettii, mitä voisi antaa lapselle ja nuorelle lahjaksi. Kristinuskon mukaan joululahjaperinne on syntynyt Itämaan tietäjien vastasyntyneelle Jeesus-lapselle tuomien lahjojen myötä. Tämän päivän lapset elävät kuitenkin ennennäkemättömän tavarapaljouden keskellä – heillä on usein jo kaikkea mahdollista.
On hyvä muistaa, että lapsi ilahtuu pienestäkin lahjasta, jota hän on kovasti toivonut. Todennäköisesti lapsilla jää tänäkin jouluna jokin toive toteutumatta. Jos joku tavara jää saamatta, se vain opettaa arvostamaan sitä, mitä saa. Tärkeämpää kuin lahjojen paljous ja joulupöydän runsaus on yhdessäolo läheisten ihmisten kanssa.
Kunpa tänä jouluna mahdollisimman moni lapsi ja nuori saisi joululahjaksi runsaasti hyvää oloa perheen yhteisistä hetkistä ja turvallisesta perhe-elämästä. Kunpa perheissä olisi jouluiloa ilman päihteitä, ja lapset saisivat kokea jouluna aitoa iloa, lämpöä ja rakkautta, jota muistella myöhemmin elämässä.
Mitä lapsi tarvitsee ollakseen onnellinen? Elämä on pohjimmiltaan arkisia, yksinkertaisia asioita, ja lapsi oppii aikuisen mallista. Vanhemmat voisivatkin opettaa lapsilleen varsinaisia elämänarvoja: perheen pysyvyyttä, lähimmäisenrakkautta, ihmisten ja luonnon kunnioittamista.
Jouluun liitetään perinteisesti hyvyys, lämpö ja hellyys. Joulutunnelmaa voi lisätä esimerkiksi lukemalla jouluevankeliumin, sytyttämällä kynttilöitä ja viettämällä yhteinen jouluateria. Lasten kanssa voi valmistella joulua ja nauttia arjen pienistä asioista.
Rakkaus ja ilo ovat arjen voimavaroja ja ne vahvistavat lapsen tunne-elämää. Lapset ja nuoret tarvitsevat sen voiman ja ilon, joka tulee siitä tiedosta, että heitä rakastetaan. Rakkauden voimalla ihminen jaksaa kulkea väsymättä. Rakkauden voimalla, ja vain sillä, voi olla onnellinen.
Jaana Uolamo
