Kevan Merja Ailus veti asiat yhteen ja erosi. Kaiken sen jälkeen, mitä valistuneesta mediasta olemme saaneet lukea kuten kaksoislapsilisät, ylimitoitetut asuntoremontit, ja -edut ja humputtelumatkat pohjoiseen ei ole mikään ihme, että juttu päättyi näin. Kevan hoitamaa eläkettä odottaessani voin vain sanoa, että ikävä ei tule.
Ei sittenkään, vaikka Ailuksen eroraha jäi niinkin vaatimattomaksi kuin 303 000 euroa. Kyllä siinä moni pienipalkkainen kunnallistantta – kukkahatulla tai ilman – saa painaa duunia vuositolkulla, että tuon summan kasaan saa. Kohtuutonta se on, katsotaan nyt kuinka päin vaan!
Sitä kyllä ihmettelen, miten Kevan hallitus voi kaiken tietoon tulleen jälkeen istua tehtävissään kuin ei mitään olisi tapahtunut. Jokuhan näistä asioista on päättänyt, suostunut, myöten antanut. Pyykkäykselle taitaa olla vielä tarvetta. Kuuluuko tämä pumppu omistajaohjauksesta vastaavalle ministerille, Haavistolle?
***
Talvi ei ota tullakseen. On aika pimeää. Ja pimeydessä vaeltaa kansalaisia, jotka eivät millään tunnu tajuavan, että autoilijoiden on mahdotonta, toistan: mahdotonta, havaita mustalla tiellä liikkuvaa tummiin, ellei vallan mustiin pukeutuneita jalankulkijoita.
Heijastin ei paljoa maksa. Niitä voi ripustaa useita. Jos menee henki, lasku on miljoonia ja suru suunnaton. Loukkaantuminen ja elinikäinen vamma mitoitetaan sadoissa tuhansissa. Pienemmätkin vauriot sattuvat.
Perseelleen voi lentää koska vaan. Se usein sattuu. Heijastin ei voi sitä estää. Silti: käyttäkää heijastinta!
***
Tampere on tavattoman kansainvälinen kaupunki. Näkökulmia on monia. Matkustin pitkästä aikaa Nyssellä, mainiolla Tampereen Kaupunkiliikenteen bussilla. Ajoissa. Aikataulun mukaan. Perille.
Nousin autoon Stockan pysäkiltä. Auto oli varsin täynnä. Kun sain maksurituaalit hoidettua (maalaispojalla aina markka kourassa – varoiksi), ennätin tapojeni mukaan tutkailla kanssamatkustajia. Minua kohtasikin värien kirjo: oli valkoista, mustaa, keltaista, ruskean eri sävyjä, kukertavaa, ja taisipa olla yksi punainenkin. Oli eurooppalaista, arabia, afrikkalaista, kiinalaista, muita aasialaisia ja mitä ollenkaan.
Tuli jotenkin aika mahtava fiilis. Kielien sekamelskakin oli aikamoinen, vaikka aamuNyssestä olikin kysymys. Se punanenä oli muuten suomalainen. Hää ei virkant mittää.
Yliopiston nurkilla heitä lappasi paljon ulos. Opiskelijoita, otaksun. Tampere on kansainvälinen kaupunki. Junalla sinne pääsee 25 minuutissa. Akaalaisetu tämäkin.
***
Kuukauden päästä on tapaninpäivä. Joulun alla pruukataan tehdä hankintoja. Muistetaan nyt se vanha totuus, että hankkimalla laadukkaita suomalaisia tuotteita teemme hyviä työllistämistekoja. Kun kauppa käy, töitä on kaupan porukalla kuin myös valmistajilla, tuottajilla, kuljettajilla ja muilla. Ja verokarhukin tykkää.
Itsenäisyyspäivä on runsaan viikon kuluttua. Tampereella on suuret juhlat. Hyvä hyvä Herra Presidentti. Sama päivä on toisestakin syystä suuri päivä: Tyyne saa nimen. Odotan tyynenä. Onnea Suomi.
