Kuljeskelin viime viikolla Ruovedellä Pourunperän metsissä. Päävärinä oli caput mortum, kuolleen luonnon ruskea. Caput mortum on tavattoman kaunis väri. Minulle se on väri, joka viestittää, että luonnossa on kaikki tehty ja on aika vaipua talvihorrokseen. Caput mortum on myös tavattoman jylhä väri. Auringon säteen osuessa siihen, se hieman punastuu, eikä näytä ollenkaan luovuttajan väriltä.
Kun Pourunperää katselee kartasta, huomaa, että ollaan kaukana kaikesta. Vakituista asutusta on hyvin vähän, pääasiassa vanhempaa väestöä. Vielä 1960-luvulla Pourun kylässä oli koulu, kyläkauppa ja työväentalo. Ei uskoisi. Kyläkaupan varasto luhistui paikoilleen lokakuussa. Nyt minkäänlaisia palveluja kylässä ei ole, mutta vielä 1980-luvun puolivälissä kiersi kauppa-auto. Caput mortum.
Haikailemme kyläkauppojen perään, mutta emme kuitenkaan käy niissä. Haikailemme muutakin, ymmärtämättä, että olemme itse syyllisiä aika moneen paradoksiin.
Pouru ei ole ainoa Suomesta kuollut kylä. Itse asiassa nyt on vaarassa koko Ruovesi, vaikka keskusta kohtuullisen vilkas syystalvesta onkin. Kunnan yhteiskoulussa käydään yt-neuvottelut neljän opettajanviran lakkauttamiseksi. Niin mielellään sitä toimisi toisin päin, mutta vanhana veneilijänä tiedän, että vauhtipyörää ei voi käsin pysäyttää.
Lehdet kirjoittavat paljon elämäntavan muutoksen tehneistä ihmisistä, jotka pakenevat maalle tehdäkseen jotakin toisin. Onneksi heitäkin on, vaikka pääosan kansasta on tehtävä asioita toisaalla toisin. Meitä ohjataan yhä suurempiin yksiköihin yhä huonompien palvelujen ääreen. Luovuttamistahan tämä on, vaikka joku puhuukin tehostamisesta.
Toisaalta irtisanotulle tai lomautetulle on turha mennä puhumaan elämänntavan muuttamisesta. Kaikki on jo muuttunut.
No joo. Eihän tästä näin mitään tule, koska suomalaiset ovat sittenkin maaseutuhenkisiä ihmisiä. Jo 1960-luvun maaltapako Ruotsiin ja kaupunkien lähiöihin oli epäonnistuneen yhteiskuntapolitiikan syytä. Ja siitä asti on tehty vain toinen toistaan onnettomampia ratkaisuja. Pieleen tehtyä politiikkaahan se on, että Kylmäkosken Aseman kylästä on tullut perifeerinen tasku, jossa ei uudehko kyläkoulu elä. Useimmiten pieleen tehdään tiedostamatta, koska politiikka on päätöksentekohetkellä aina oikeaa – vaikka hyvin harvoin johdonmukaista. Caput mortum.
Kuinka moni meistä toimii sittenkään johdonmukaisesti. Hetken mielijohteesta tehdään suuriakin yhteiskunnallisia ratkaisuja. Historian tuntemisen puute tekee hetken mielijohteessa toimimisesta joskus vaarallista. Kannattaa esimerkiksi lukea Venäjän historiaa, ennen kuin aloittaa uhittelun. Kyläkoulut taas ovat osa suurten ikäluokkien Suomen kasvatusideaa. Meitä ei tänään ole kouluihin niin paljon kuin sodan jälkeen ja koko maan asuttuna pitämistä olisi pitänyt toisasiassa miettiä jo kauan sitten. Pahinta oli päästää koko Suomi yhden piipun kyläksi, että it-kuplan puhjetessa sekä Nokian kadotessa on menossa kaikki. Caput mortum.
Onneksi on karpalosoita, joille voi paeta tätä raikasta marjaa etsimään. Kun vähän ennen iltahämärää noukkii hallan kohmettamalta mättäältä herkun suuhunsa, tietää olevan oikeassa paikassa. Ei kuulu mitään, ei edes korpin narahdusta.
