Praha toisessa maailmansodassa

Profile Image of Pauli Ihamäki

Ihamäki PauliTsekin tasavallan pääkaupunki Praha on aina käymisen arvoinen paikka. Se säilyi toisessa maailmansodassa suhteellisen ehjänä. Turistit tungeksivat kaupungin keskustassa vuoden ympäri. Kaupungintalon kellopeli ja Kaarlen silta on nähtävä. Moni on lukenut Hasekin Kunnon sotamies Svejkin, jonka kapakka on paikallaan. Oluttahan maassa juodaan kunnolla ja syödään raskaita herkkuja. Vähän kauempana keskustasta löytää vielä hyvin edullisia paikkoja ja voi eläytyä kansan tapoihin ja tottumuksiin. Siellä eletään kaupunkimaisesti.

Harrastukseni veivät kaupunkiin syksyllä. Postimuseossa on maan partiotoiminnan 95-vuotisnäyttely. Onhan se ollut monimutkaista toimintaa, kun Saksa ja Neuvostoliitto ovat olleet miehittäjinä eikä kansallisia järjestöjä sallittu. – Havaitsin uuden turistikierroksen mainoksen: Praha toisessa maailmansodassa. Nuori mies oli oivaltanut hyvän idean kerätä rahaa ja antaa kiintoisaa tietoutta. Hän kyseli osallistujilta mistä maista nämä olivat. Kun saksalaisia ja venäläisiä ei ollut sattunut mukaan, hän pääsi heittelemään selväkielistä tekstiä englanniksi.

Kierros alkoi ruutitornin luota, jonka vieressä oli valtion pankki. Sinne saksalaiset ensinnä marssivat ja keräsivät maan kultavarat haltuunsa. Syyskuussa 1938 maan sudeettialueet miehitettiin, koska siellä asui vahva saksalainen vähemmistö. Tsekkoslovakia pilkottiin ja jäännöksestä tuli Böömin ja Määrin protektoraatti. Slovakiasta tuli oma nukkevaltionsa Saksan määräysvallassa. Böömin ja Määrin protektoriksi tuli myöhemmin Reinhard Heydrich. Hänen vallankäyttönsä oli raakaa ja ovelaa. Hän oli keskeisessä asemassa oleva natsi, joka oli suunnittelemassa juutalaisten lopullista kohtaloa. Opas kertoi kuinka vastarintamiehet päättivät päästä hänestä eroon. Sten konepistooli meni jumiin, mutta käsikranaatti sentään toimi ja haavoitti natsipäällikköä. Siihen hän kuoli, kun myrkyttyi myös autoonsa jääneistä ratsunsa karvoista. Koston kierrehän tästä syntyi, kun pyöveli sai surmansa.

Parin kilometrin kierroksella kerrottiin rakennusten historiasta ja näytettiin paikattuja luotien iskemiä. Olin monesti ihmetellyt sen kaupungintalon pienuutta. Nyt sekin selvisi. Saksalaiset olivat ampuneet sen tykeillään palasiksi ja tuleen. Torni oli vain korjattu ja se turistikello. Varsinaisen talon paikalla on nyt puisto, jossa myydään turisteille sianpotkia ja lämmintä viiniä kyytipojaksi. Pääsimme talon kellareihin, joissa on vuosisatoja juotu olutta, pidetty sairaaloita kriisiaikoina ja säilytetty vangittuja natseja sodan lopussa 1945. Vastarintaan kaupungissa noustiin vasta, kun oli varma, että sota pian loppuu ja saksalaiset takuulla häviävät.

Katukivien sekaan oli kiinnitetty messinkilaattoja surmattujen juutalaisten muistoksi. Seinillä oli siellä täällä myös vastarintamiesten muistomerkkejä päivämäärineen. Kierros päättyi juutalaiskortteleihin, jotka ovat säilyneet ehjinä. Hitlerillä oli tarkoitus perustaa sinne juutalaisten museo, jossa piti näyttää, miten tämä hänen vihaamansa kansa oli elänyt. No, Hitler hävisi ja joutui tekemään itsemurhan. Kuusi miljoonaa juutalaista kuoli, mutta eloonjääneet pitävät turisteille avoinna elävää yhteisöään ja hautausmaataan.

Kierros päättyi Inter Continental -hotellin viereen. Siellä on ollut mikrofoneja kuin Viru-hotellissa ikään. Olen siellä kerran yöpynyt silloin kommunistiaikana, muttei meidän jutuista kukaan sen hullua hurskaammaksi kai tullut. Joen toisella puolella oli ennen Stalinin ja kumppaneiden valtava patsas. Se purettiin ja tilalle asennettiin iso metronomi. Sodan jälkeen ”vapauttajat” ottivat Tsekkoslovakian haltuunsa 1948, kunnes Vaclav Havel kumppaneineen sai sen 1991 neilikkavallankumouksessa vapaaksi. – Ikäiseni muistavat Lieko Zachovalovan radiolähetykset 1968, kun Prahan kevät kukistettiin panssarein. Silloin Eurooppa eli veitsen terällä. Suomessakin valmiutta nostettiin ja aseistettiin koneet. – Prahassa on myös kiintoisa kommunismin museo. Heillä on omaperäinen huumorinsa maansa historiasta. Kannattaa käydä ja tutustua avoimin mielin.