Akaassa on nyt otettu lusikka kauniiseen käteen ja alettu säästämään kustannuksista. On pakko kun rahat eivät riitä. Säästölistoille ovat päässeet esimerkiksi Aseman koulu, Kylmäkosken ja Toijalan kirjastot sekä viimeisimpänä ilmeisesti Rasin koulu Viialassa.
Kunnissa kiinteistökustannukset näyttelevät isoa roolia. Turhasta kiinteistömassasta on syytä päästä eroon, mutta tiedetäänkö todella mistä kustannukset ja tuotot muodostuvat? Mikä ”kalliista” rakennusmassasta on liiketaloudellisesti oikeasti kallista? Missä toiminnoissa viimeisenkin kustannustehokkuuden pisaran hakeminen on oikeasti järkevää ja missä se ei todellakaan sitä ole?
Myös julkishallinnon ulkopuolisessa – sanoisiko leikillisesti – oikeassa maailmassa, tuotteiden tai palveluiden tuottamisen kustannustehokkuus pyritään maksimoimaan. Mutta tärkeintä on mitä jää viivan alle, ei se mitä halutunlaisen tuotteen valmistaminen lähtökohtaisesti maksaa. Vähän kärjistäen, jos esimerkiksi Porsche valmistaisi urheiluautoja nykyisten kunnallisten säästötoimien logiikalla, voitaisiin heidän tuotettaan puskea linjalta ulos paljon nykyistä edullisemmin. Voitaisiin tinkiä ihan hyvin auton laadusta, suorituskyvystä ja kestävyydestä sekä näihin olennaisesti liittyvästä merkin imagosta. Lopputulos olisi silti auto. Mutta näin toimien Porsche ei kaikista näennäissäästöistä huolimatta olisikaan enää yksi tuottoisimmista autonvalmistajista. Ehkä se ei pian olisi autonvalmistaja ensinkään.
Kun julkisella puolella viivan alle jäävää lopullista tuottoa ei nähdä suoraan mistään, on perin helppoa lähteä säästämään kustannuksista ja tehdä näennäisesti hyviä säästöpäätöksiä. Verotuotot ja valtionosuudet tupsahtavat tileille ihan automaattisesti riippumatta siitä mitä ”tuotantopuolella” tapahtuu. Monet paperilla hieman kustannustehottomista palveluista ovat kuitenkin kunnalle tuottoisia. Niiden avulla saadaan välillisesti verotuloja ja säästetään muista kustannuksista. Tuottoa on vain kovin vaikea kirjanpidollisilla tai insinööritieteellisillä keinoilla nähdä. Ainakaan sitä ei havaita seuraavan vuoden tilinpäätöksestä.
Ihmisen kokoisilla lähikouluilla – tai vaikka lähikirjastoilla – on Akaan tapaiselle tavalliselle pikkukaupungille paljon suurempi liiketaloudellinen merkitys, kuin mitä koulun tai kirjaston kustannukset tilinpäätöksessä kertovat. Iso jättikoulu ei välttämättä ole lapsille inhimillisen kokoista koulua huonompi, mutta pienemmän koulun lakkauttamisella saattaa olla yllättävän suuria kirjanpidon ulkopuolisia vaikutuksia. Ehkä esimerkiksi asukkaita, veronmaksajia, ei enää saadakaan lisää koulun puuttuessa. Ehkä osa jopa muuttaa koulun lakatessa maksamaan veronsa muualle.
Voin kolmilapsisen perheemme osalta sanoa, ettemme muuttaneet Viialaan sattumalta. Me muutimme tänne koska mukavan myynnissä olleen talon lähellä oli reilun viidensadan metrin päässä inhimillisen kokoinen koulu. Se oli rehellisesti sanottuna ainoa taloon liittymätön edellytys asuinpaikan valinnalle. Toki hyvät liikenneyhteydet ja siedettävät etäisyydet olivat myös listalla, mutta ne olisivat toteutuneet meidän kohdallamme ihan hyvin – jos ei paremminkin – vaikkapa Valkeakoskella.
Kylmästi laskelmoidenkin kunnan kannattaa panostaa kuntalaisten hyvinvointiin. Ei siksi, että on kivaa, kun ihmisillä on kivaa, vaan siksi, koska huonosti voivat ihmiset tulevat kunnalle kalliiksi. Ihan rahassa mitaten. Kaikista kustannustehokkain kunnallisilla mittareilla olisi kunta ilman asukkaita, kiinteistöjä ja työntekijöitä. Joka vuosi päästäisiin varmasti nollatulokseen.
Antti Peltonen
Akaassa asuva naapurikaupungin virkamies
