Kotiin annettavat palvelut ovat vanhuspalvelulain mukaan ensisijaisia. Pitkäaikaishoito voidaan toteuttaa laitoshoitona vain silloin, kun siihen on lääketieteelliset perusteet tai se on iäkkään henkilön arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta muuten perusteltua. Hoitojärjestelyissä on kotipalvelut ensisijaisia ja pitkäaikaishoidossa oleville avio- ja avopuolisoille on järjestettävä mahdollisuus yhteisasumiseen. Samoin heille on pitkäaikaishoidossa järjestettävä mahdollisuus sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja mielekkääseen toimintaan. Erityisesti laissa korostetaan, että hoitojärjestelyn pysyvyys on turvattava.
Laki edellyttää, että palvelutarve on selvitettävä monipuolisesti ja viivytyksettä ja palvelut on järjestettävä kolmessa kuukaudessa, kuitenkin kiireellisessä tapauksessa sosiaalipalvelut on järjestettävä viipymättä. Iäkkäällä henkilöllä on oikeus saada palvelujen tarpeen monipuolinen arviointi viivytyksettä. Arvioinnin perustella laaditaan henkilölle henkilökohtainen palvelusuunnitelma. Iäkkään henkilön kanssa on neuvoteltava palvelusuunnitelman vaihtoehdoista ja hänen näkemyksensä on kirjattava palvelusuunnitelmaan. Henkilölle on nimettävä vastuutyöntekijä, jos hän tarvitsee apua palvelujen toteuttamiseen ja yhteensovittamiseen liittyvissä asioissa.
Vanhuspalvelulain tavoitteena on varmistaa, että kunnat varautuvat väestön ikärakenteen muutokseen. Iäkkäiden ihmisten on saatava osallistua heidän elinolojaan koskevien päätösten valmisteluun ja heitä koskevien palvelujen kehittämiseen. Kuntien on suunniteltava toimintansa niin, että se turvaa mahdollisimman terveen ja toimintakykyisen ikääntymisen. Kunnan on tehtävä valtuustokausittain suunnitelma ikääntyneen väestön hyvinvoinnin tukemisesta ja iäkkäiden henkilöiden sosiaali- ja terveyspalveluiden saannista. Palvelujen riittävyyttä ja laatua on lisäksi arvioitava vuosittain. Kunnan on osoitettava riittävät voimavarat hyvinvoinnin tukemiseen ja palveluiden järjestämiseen.
Vanhuspalvelulaissa säädetään myös iäkkäille henkilöille palveluja tarjoavien toimintayksikköjen palvelujen laadusta. Henkilöstön, koulutuksen ja tehtävärakenteen on myös vastattava toimintayksikköjen palveluja saavien Iäkkäiden henkilöiden lukumäärää ja heidän toimintakykynsä edellyttämään palvelujen tarvetta.
Kirjoittamani teksti perustuu sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteeseen 27.12.2012. Vanhuspalvelulaki asettaa kovat vaatimukset valituille vanhusneuvostoille. Lain tavoitteiden saavuttaminen vaatii lain sisällön sisäistämistä päätöksen teossa erityisesti vanhusneuvostolle, virkamiehille ja kaikille kaupungin luottamushenkilöille, jotka käsittelevä ikääntyvää väestöä koskevia asioita. Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote on kaupungin syytä jakaa kaikille luottamushenkilöille ja virkamiehille. Luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden on syytä huomata, että henkilöstön määrä on lain mukaan mitoitettava iäkkäiden henkilöiden lukumäärän ja heidän toimintakykynsä edellyttämän palvelujen tarpeen mukaan. Yksi esimerkki toimintakyvyn edellyttämistä palveluista on ikääntyville ihmisille turvata yöaikaan turvallinen olotila esimerkiksi ”yöpartio” toiminnan turvin. Kyseinen ”yöpartio” toiminta takaa kotona ja palvelukodeissa turvallisen asumisen mahdollisuuden. Koti ja palveluasumisessa turvaranneke vailla hoitajaa on hyödyllinen jos iäkäs henkilö osaa sitä käyttää tai muista hädän hetkellä että ranneke on hänellä käytössä. Muistisairas esimerkiksi keskivaikeaa dementiaa sairastava ei osaa turvaranneketta käyttää, tämän olen henkilökohtaisesti todennut lähiomaisen kohdalla.
Aarre Nord
eläkkeellä oleva sopimustoimitsija
